Simian Mobile Disco: Whorl

Anti-

Indie-poppia soittaneen Simianin hajottua yhdeksän vuotta sitten James Ford ja Jas Shaw päättivät tehdä jotain hieman erilaista. Toki Simian oli jo aikoinaan flirttaillut elektronisen musiikin kanssa, mutta parivaljakko ryhtyi Simian Mobile Discon myötä luomaan teknon ja housen perustalle rakentunutta elektronista musiikkia. Duo on levy levyltä mennyt pidemmälle äänikokeiluissaan ja Whorlin kohdalla SMD pakkasi autoonsa vain pari syntetisaattoria, pari sekvensseriä sekä mikserin ja suuntasi muutamaksi vuorokaudeksi autiomaahan. Ei-missään tähtien alla tallennetuista nauhoista ryhdyttiin studiossa työstämään albumia, eikä apuna käytetty ainoatakaan tietokonetta, vaan kaikki äänet ovat syntyneet niillä samoilla periaatteilla, joita mm. Pink Floyd käytti jo aikoinaan Dark Side of the Moon -albumillaan.

Whorlia voisikin luonnehtia proge-houseksi, jossa on tummia pohjavirtoja ja annos ambientin avaruutta. Albumin avaavat Redshift ja Dandelion Spheres tuntuvat lähinnä pitkiltä introilta, joiden tarkoitus on ainoastaan johdattaa kuulija Sun Dogsin universumiin. Avauskaksikkoa kuunnellessa on helppo kuvitella loputon tähtitaivas ylle ja autiomaa ympärille, kunnes house-bileiden valot alkavat välkkyä ja Hypnotic Jerkin aikana maisemaan on laskeutunut jo yksittäinen parkkitalo, jonka katolta astraaliastronautteja kutsutaan takaisin kotipesään.

Lupaavan alun jälkeen kaksikon punaiset langat karkaavat kuitenkin yön pimeyteen ja vain Nazard sekä Jam Side Up saavat äänet järjestymään siten, että yli viiden minuutin mitat eivät tunnu yliammutuilta. Nopeatempoiset ja enemmän tanssilattioille suunnatut Calyx ja erityisesti Tangents synnyttävät taatusti vastakaikua klubeissa, mutta kotikuuntelussa nämäkin helmet tarvitsevat rauhallisen tilan – ja mieluusti vielä kuulokkeet, jotta ääniavaruuksien hienovarainen järjestys toimisi täydellä voimalla.

Whorl on hetkittäin pysäyttävä albumi, joka harmillisesti kärsii materiaalin epätasaisuudesta sekä muutamien ideoiden loppuun kuluttamisesta. Se mikä toimii livetilanteessa, kun ei saa samansuuruista energiaa aikaiseksi kotikuuntelussa, tai edes studion (tai autiomaan) hämärissä. EP:n mittaan puristettuna parhaasta kolmanneksesta olisi muodostunut huumaavan kovan paketin, mutta toimii tämä näinkin, kun vain jaksaa loikkia joidenkin raitojen yli.