Mark O. Helin: The Suomenkielinen levy

Omakustanne

Mark O. Helin on vuosien saatossa julkaissut nipun englanninkielisiä albumeita, joiden tuotannolliset saavutukset ovat jääneet heppoisiksi. Reilu vuosi sitten Helin vihjaili Straight Forwardin ilmestymisen tiimoilla antavansa seuraavaksi materiaaliaan muiden esitettäväksi, mutta ”omista lapsista” ei voinutkaan niin vain päästää irti ja näin kuuntelussa on ”The Suomenkielinen levy”.

Kuten aiemmin myös nyt osa materiaalista loistaa ja osa olisi kannattanut joko jättää rannalle, tai ainakin mukiloida uuteen uskoon. Parhaimmillaan Helinin sävellyskynä on häikäisevän terävä ja lyriikoissakin saavutetaan jotain, mitä englantia käyttämällä ei onnistuttu koskaan oikein vangitsemaan. Esimerkiksi avausraita Kahden soi vaimean melankolisesti, aivan kuin Roger Watersin soolot ja paljaaksi riisuttu Kirja voisi olla peräisin The Wallin sessioista, tai ainakin kyseisen klassikon demotus-vaiheesta. Helinin maailmaksi riittää Watersin tavoin yhden ihmisen elämä ja sen pienet ylämäet sekä alamäet, jotka saattavat vaikuttaa suuressa kuvassa mitättömiltä, mutta joiden merkitystä ei sovi silti vähätellä.

Uskaltaisin väittää että lyriikoiden puolesta Helinin jokamies on sukua Springsteenin vastaavalle. Tosin suomalainen mies ei ole syntynyt juoksemaan, vaan laahustaa lähinnä arjen halki, ellei nyt satu suutuspäissään hyppäämään Fillarin selkään, kun se p**ka auto petti taas. Yksi voimakkaiden tuntemusten lähde on tietysti tupakkalakko, jolle omistettu päätösraita saa kulmakarvat kohoamaan. Nämä purkaukset ovat kuitenkin harvinaisia ja yleensä elämä kulkee nopeasti eteenpäin, arki painaa päätä kumaraan, eikä juuri koskaan ole aikaa pysähtyä miettimään, että mihin tässä nyt juostiinkaan – ja miksi.

Täytyy sanoa että esityskielen vaihdos teki hyvää, sillä niin vaikea syvimpiä ajatuksia ja pienimpiä nyansseja on välittää vieraalla kielellä. Tuotanto on jälleen kevyt ja soundit kevyemmät, mutta Helin hallitsee rajatun palettinsa entistä paremmin, joten kyllä tämä tästä.