Red Eleven: Round II

Lifeforce

Jyväskyläläisen Red Elevenin vuosi sitten julkaisema debyyttialbumi meni jostain syystä allekirjoittaneelta täysin ohi ilmestyessään, joten yllätys oli melkoinen, ja ehdottoman positiivinen, kun Round II laskeutui meteoriitin tavoin stereoihini. Eikä tämä meteoriitti ole todellakaan mitään kuohkeaa avaruuspölyjä, joka murenee ensikosketuksesta, vaan tiivistä ja raskasta kiviainesta korkeilla metallipitoisuuksilla.

Rock ja metalli ovatkin kohdanneet toisensa suosiollisten tähtien alla ja kiekon yksitoista raitaa, sekä minuutin mittainen intro, ovat niin korkealaatuista räiskettä, että tällä näytöllä saattavat aueta menestyksen portit myös rajojemme ulkopuolella. Esikoinen on siis yhä kuulematta, mutta kakkoskierroksella musiikissa on samaan aikaan raskautta ja rentoutta, jopa taakse nojailevaa letkeyttä, joka nostaa aurinkolasit silmille ja käskee ottamaan rauhallisesti. Tiedättehän, sellaisella ”kaikki kunnossa, ei mitään hätää – me vaan soitetaan äänekkäästi” -virneellä varustettuna, ja itse kasvot sekä niille kuuluva ääni muistuttavat kovasti nuorta Mike Pattonia.

Levyn tarttumapinta on jo ensimmäisillä pyöräytyskerroilla kiitettävä, mutta todellinen taika tapahtuu vasta raskaammassa soitossa. Kappaleet paljastavat hiljalleen entistä enemmän itsestään ja Tomorrow’s Pathin sekä Famous for Being Famousin kaltaiset ronskimmat raidat jäävät soimaan päähän siinä missä vaanivampi The Wrong Enemy, tai jopa albumin päättävä Shine On Me -mammutti. Mikä tärkeintä, kuulijalle ei missään vaiheessa synny vaikutelmaa, että hänelle ollaan nyt myymässä jotain – kaikki tapahtuu luonnollisesti ja bändi kaappaa (ainakin allekirjoittaneen) syliinsä kuin huomaamattaan.

Pitäisi aina muistaa, ettei levyjä pidä tuomita ulkonäön perusteella. Tämäkin silkkaan saatteeseen kääritty CD-R ei näyttänyt epäselvine tussauksineen juuri satunnaista demoa kummemmalta, mutta kuinkas kävikään? Kun kokoonpanolta löytyy vielä aiempaa kokemusta kautta linjan ja vokalistin komea ääni riittää vaivatta materiaalin vaatimuksiin on Red Elevenin horisontti pilvetön – tai täynnä lupaavia myrskypilviä – ihan mikä sattuu nyt vaan olemaan orkesterin suosikkimaisema.