Julkaistu: 01.10.2003
Arvostelija: Jari Jokirinne
Epic
Manic Street Preachersin ura on niin täynnä omituisia käänteitä ja sattumuksia, että b-puolista ja sekalaisesta cover-matskusta koottu tupla dokumentoi sitä paljon paremmin kuin vaikkapa viimevuotinen Forever Delayed-hittikokoelma. Tämä paljastaa Walesin poikien pimeän puolen ja ne kirjavat vaikutteet, joita alkuperäinen nelikko itseensä imi. Lipstick Tracesilla on nimittäin rutkasti Richey Edwardsin aikaisia tallenteita, ja vaikka Richeyllä ei niiden musiikilliseen syntyyn juuri osuutta ollutkaan, oli hän yhtyeen idealisti ja agitaattori numero yksi. Samalla Lipstick Traces on kunnianosoitus Richeyn muistolle ja eräänlainen tilinpäätös Manicsien ensimmäiselle versiolle. Seuraavan kerran näihin tunnelmiin palattaneen vasta vuosikymmenien päästä, kun on tullut aika koostaa definitiivisia ja kattavia boxeja.
Vuosina 91-93 nauhoitetut biisit (mm. Sorrow 16, Donkeys, Comfort Comes) ovat Manicsia raaimmillaan. Näistä on vielä erittäin vaikea hahmottaa A Design For Lifen tai If You Tolerate Thisin kaltaisten mestariteosten tekijöitä. Toki bändi itsekään ei ole näihin b-puoliin ollut syystä tai toisesta täysin tyytyväinen, mutta kyllä esim. vuoden-98 Prologue To History olisi mille tahansa bändin pitkäsoitolle mahtunut.
Pelkistä lainakappaleista koostuva kakkos-cd ei ole fanin näkökulmasta yhtä mielenkiintoinen, mutta kuuntelukokemuksena se on huomattavasti helpommin nieltävää kamaa. Papukaijamerkin MSP saa heti McCarthy-yhtyeen upean We Are All Bourgeois Now’n myötä. Kappale oli toki piilotettuna Know Your Enemyn lopussa, mutta nyt sitä ei tarvitse ärsyttävästi kelailla. Chuck Berryn Rock And Roll Music ja Nirvana Been A Son ovat yllätyksetöntä pakkopullaa, toisin kuin itselleni entuudestaan tuntematon Take The Skinheads Bowling. Uskolliset versiot löytyvät myös mm. Clashin Train In Vainista ja Rolling Stonesien Out Of Timesta.
Lipstick Traces – A Secret History Of Manic Street Preachers on oleellinen luku yhden 90-luvun tärkeimmän yhtyeen vaiheista. Ensimmäiseksi oppitunniksi MSP:n maailmaan sitä ei voi suositella, mutta jos hyllystäsi löytyy vähintään pari-kolme pitkäsoittoa, kannattaa tämä tupla hyllyyn hoitaa.
Walesin kantaaottava poprocktrio ja yksi 1990-luvun lopun suosituimmista brittiyhtyeistä.
James Dean Bradfield - laulu, kitara, koskettimet, piano
Nicky Wire - basso, piano
Sean Moore - rummut, lyömäsoittimet, trumpetti
Linkki:
manicstreetpreachers.com
(Päivitetty 11.6.2024)