Joe Bonamassa: Different Shades of Blue

Mascot

Uuden ajan Eric Claptoniksikin tituleerattu Joe Bonamassa on kitaristisupert�hti. T�m� fakta kannattaa sis�ist�� ennen kuin miehen tuoretta albumia l�htee kuuntelemaan. Suurten Kitaristien kautta aikain luomat sooloalbumit toimivat my�s mittatikkuina, joilla Different Shades of Blue tullaan tutkimaan ja ruotimaan.

Siin� miss� monet kepitt�j�ketut nappaavat albumeilleen valmista materiaalia, yleens� joitain klassikoita ja muita varman p��lle valittuja numeroita, ottaa Bonamassa t�ll� saralla rohkean askeleen eteenp�in. Toki mies on historiansa aikana tehnyt oman osansa versioinneista, mutta Different Shades of Blue on yhdentoista ihka uuden raidan nippu. Yhdess� Nashvillen suurten biisinikkareiden kanssa ty�stetyt kappaleet toistavat kielt�m�tt� periamerikkalaisen blues rockin pakollisia kuvioita, mutta Bonamassa onnistuu useimmissa tapauksissa l�yt�m��n jotain tutkimisen arvoista n�ist� niin monta kertaa py�ritetyist� kuvioista.

Klisheist� kasattu Get Back My Tomorrow lienee t�m�n jalostusty�n ��rimm�isin ilmentym�, sill� kuinka moni p��see uudella vuosituhannella en�� karkuun k�ytetty��n �beg and steal and borrow� -rivi� lyriikoissaan? Love Ain�t a Love Song ei periaatteessa anna mit��n, mit� n�m� rakkauden riutuneet raidat eiv�t olisi jo toistaneet, mutta Bonamassan erottaakin massoista (heh-heh) se kuinka h�n saa puristettua aineksista ulos sen viimeisen viisi prosenttia. Nuo kriittiset tipat ja neroutta hipovat pienet ideat pinoavat yhdess� kasaan albumin, joka saattaa hyvinkin olla yksi vuoden blues rock �tapauksista.