Tyred Eyes: Elevator

Gaphals

Nimillä on väliä, ja levyjen nimillä varsinkin. Elevator saattaa tarkoittaa myös kuljetukseen käytettyä laitetta, jolla siirretään ihmisiä ja tavaroita pystysuunnassa kerroksesta toiseen, mutta ruotsalaiset viittaavat nimen toiseen merkitykseen: johonkin joka hieman toisella tavoin nostaa kuulijan ylemmäs. Vipuvoimana nelikko käyttää ysäri lo-fi rockin, garagen ja alkuperäisen punkin hybridiä, josta löytyy tietysti myös runsaasti popin tarttumapintaa, onhan kyseessä kuitenkin ruotsalainen orkka.

Kitaristikaksikko Martin Toresson ja Johanna Hellqvist muodostavat myös mainion vokalistiparin, joiden äänet täydentävät toisiaan. Kuten arvata saattaa, Toresson hoitaa osuutensa raspimmalla kurkkuäänellä, Hellqvistin vastatessa melodisemmasta puolesta. Kahden kärjen voima pääsee parhaimmin oikeuksiinsa, kun kaksikko vuorottelee biisin sisällä, tai kun kumpikin vokalisti saa selvästi omat osuutensa. Tyred Eyes on leikannut punkimmat piikkinsä poikki sitten debyyttialbumin, joka ilmestyi kaksi vuotta sitten, sitä ei käy kiistäminen. Joku saattaakin huudella takarivistä jotain itsensä sekä aatteidensa myymisestä, mutta jos totta puhutaan, niin tässä muodossa bändillä on huomattavasti paremmat saumat suureen läpimurtoon ilman liian mittavia kompromisseja.

Elevator on kelpo kiekko, vaikka materiaalin laadussa on pientä huojuntaa. Mukana on edelleen edellä mainostettua punkin kapinaa ja garagen rouhintaa, mutta näiden ainesten päälle kuorrutukseksi lasketut pop-matot ja koukut todella nostavat, niin nostavat, toisen pitkäsoiton omaan luokkaansa. Onko tässä siis jälleen yhden ruotsalaisen menestystarinan alku? Mahdollisesti, mahdollisesti…