Electric Youth: Innerworld

Secretly Canadian

Elektronista ja kevyen kuulasta kasaripoppia luova Electric Youth oli minulle täysin uusi nimi, kun sain duon esikoisalbumin käsiini. Ensimmäistä kertaa pitkäsoittoa kuunnellessa tunsin kuitenkin toistuvasti déjà vun, kunnes toiseksi viimeinen raita lähti liikkeelle. A Real Hero toikin sitten välittömästi mieleen kuvia Drive-elokuvasta, jossa kipale ensi kertaa kuultiin reilu pari vuotta sitten, ja tuon ison hitin linjoilla itse asiassa koko albumi kulkee. Yritin suuren a-haa –elämyksen jälkeen pitää Winding Refnin loistavan elokuvan irti ajatuksistani, mutta sehän on mahdotonta, koska musiikki – ja erityisesti tällainen kasaripoppis – on niin olennainen osa kyseistä mestariteosta.

Kanadalainen kaksikko on lähtenyt siis rohkeasti rakentamaan albumiaan menestyksen tuoneella kaavalla ja lopputulos on reseptiä uskollisesti toistava kahdentoista raidan mittainen matka öisten kaupunkien neonvalaistuille kaduille. Jotain oleellista levystä kertonee se, että siivuista jokaisen voi kuvitella helposti em. Driven ääniraidalle, jolloin avainkysymys kuuluu: kuinka ääni toimii ilman kuvan tukea?

Tyhjentävää vastausta on vaikea antaa, mutta sanoisin että suurimman osan ajasta taika toimii ja niin Runaway kuin Without You ovat valioesimerkkejä kaksikon voimasta. Albumin kahteen puoliskoon jakava slovari If All She Has is You on puolestaan niin naiivi ja kömpelö suoruudessaan, ettei moista kohtaan voi harrastaa tunnekylmyyttä. Electric Youth selviää debyyttinsä testistä, vaikka nojaa vain harvoihin ja valittuihin temppuihin. Austin Garrickin luomat syntetisaattori-taustat ja Brownyn Griffinin huokaileva ääni tukevat toisiaan ja vaikka duon synapopissa on vahva 80-luvun kosketus, on se silti kiistatta myös tätä päivää – ehkä jopa enemmän kuin mennyttä.