Eri Esittäjiä: Celebrating Jon Lord

Ear

Kesällä 2012 edesmennyt kosketinsoittaja Jon Lord oli monessa mukana ja mies muistetaan erityisesti siitä, että hän oli perustajajäsen niin Deep Purplessa kuin Whitesnakessa. Lisäksi musiikkihistoriansa näiltä osin tuntevat saattavat tietää myös lyhytikäisen Paice Ashton Lord -superbändin, jossa Lord vaikutti kahden edellä mainitun yhtyeen välisenä aikana. Raskaan blues rockin ja alkuperäisen hard rockin veteraania muistettiin vuosittain järjestettävässä The Sunflower Jamissa, joka tänä keväänä keskittyi Lordin tuotantoon. Tulihan tuolloin myös sopivasti kuluneeksi 45 vuotta miehen Concerto for Group and Orchestra -soololevyn julkaisusta.

Konsertista on julkaistu nyt erityyppisiä tallenteita niin kuvalla kuin ilman. Arvioitavakseni päätyi kahden CD:n kokonaisuus, joista toisella levyllä jamien superbändi soittaa Lordin tuotantoa ison orkesterin tuella ja toisella levyllä puolestaan Deep Purple vetää settinsä nykyisellä kokoonpanolla.

Jamien puoli nytkähtää liikkeelle kahdella The Artwoodsin raidalla, jonka jälkeen svengaava Lontoo-meininki vaihtuu hiljalleen hard rockiksi. Etenkin Bruce Dickinson vetää osuutensa tyylillä ja 70-luvun Bond-tunnarin mittoihin kasvatettu Burn olisikin voinut olla todellinen kruunun jalokivi, ellei Glenn Hughesia olisi vain päästetty estradille. En kiistä Hughesin soittajan taitoja, mutta miehen ”villit kiekaisut” ovat edelleen yhtä myrkkyä. Eikä Purplen katalogista niinikään löydetty This Time Around mene juuri paremmin kun David Coverdale ei ole mukana juhlissa ja Hughesin mikkiä ei ole ymmärretty sulkea. Paice Ashton Lord -yhtyeen I’m Gonna Start Drinking kiskaistaan sentään tyylikkäästi kuin suurin Tom Waits -pastissi. Mukana menossa ovat Phil Campbell, Bernie Marsden, Andy Wallace, Nick Fyffe ja Ian Paice.

Purplen osuus käynnistyy Lordin muistoksi tehdyillä Uncommon man ja Above and Beyond raidoilla, jotka löytyvät bändin viimeisimmältä NOW What?! -albumilta. Tämän jälkeen vuorossa on niitä ilmeisiä biisejä, mutta When a Blind Man Cries ja kolmen minuutin johdatuksella ryyditetty Perfect Strangers nyt ovat aina ilo kuulla.

Kattava tupla-albumi tekee kunniaa Lordille, nostaen esille niitä vähemmänkin tunnettuja helmiä. Konsertista on nähtävästi saatavissa myös kolmen levyn mittainen laitos, jolloin yksi kiekko keskittyy säveltäjä-Lordin teoksiin – olihan mies yksi ensimmäisistä todellisia rock-oopperoita kynäilleistä miehistä.