Jonne J�rvel�: Jonne

Playground

Kymmenen vuotta Korpiklaania takanaan b�ndin nokkamies Jonne J�rvel� p��tti viimein julkaista sooloalbuminsa. Kuinka ollakaan soolotuotoksen taustalla h��riv� orkesteri on vain entist�kin suurempi, mutta ainakin Jonne on selke� askel pois Korpiklaanin pelimannimetallista. Ytimekk��sti nimetty levy ei silti liiku my�sk��n takaisin Shamanin saamelaisen maailman suuntaan, josta J�rvel�n my�s jokuset yh� muistavat, vaan levy on hieman erilaista kansanmusiikkia.

Folk-metalli onkin vaihtunut perinnevetoiseen ja popahtavaan folk-musiikkiin, jossa kappaleiden tempot pysyv�t kurissa ja biisien tiiviit tunnelmat ovat se t�rkein juttu. Levylle p��tyneet seitsem�n omaa raitaa ja pari (suhteellisen turhaa) lainaa rakentavatkin potretin, jossa ikikorvet, niiden kansa ja uskomukset kaiverretaan honkien kylkiin taiten. Eritt�in radiosoittokelpoinen Viuluni laulua soittaa avaa albumin lupaavasti, raidalla on juuri sopivasti etno-fiilist�, mutta se on ��rimm�isen helposti mieleen j��v� ja hurdy gurdyn soitto nyt koukuttaa aina. Hitaammat �mm�nkuolema ja Tule hiidest� hevonen ovat my�s selkeit� onnistumisia, joiden ��rell� kelpaa ojentaa selk�ns� suoraksi ja taivastella loputonta t�htitaivasta. Kauniisti keinuva Kuku k�ki on puolestaan akustista kitaraa soittava Juho Kauppisen s�vellys, joka saa kruununsa J�rvel�n monitulkintaisesta tekstist�.

En tied� onko materiaali loppunut studiossa kesken, mutta mainiosti edennyt albumi suljetaan yll�tt�en kahdella lainaraidalla, joita ilmankin olisi p�rj�tty. Riki Sorsan jo aikoinaan mutiloima Boat on the River on taas Joki, jonka viel� jotenkin kest�isi, mutta pitik� se Paul Simonin i�nikuinen The Boxer ottaa my�s mukaan? Ja viel� vahvasti finglishill� vedettyn�, tietysti. Ilman kahta viimeist� raitaa kasassa olisi ollut kevyesti nelj�n t�hden paketti, mutta onhan albumilla paljon hyv�� jo n�inkin.