70-luvun vihannekset: Non-stop

Woimasointu

Reilu kuusi vuotta sitten 70-luvun vihannekset julkaisi debyyttialbuminsa, jolla ramopunk raikasi ja pop-koukut viuhuivat ilmassa osumatta kuitenkaan vielä kovin moneen kohteeseen. Perusta on edelleen sama, joten bändin toinen pitkäsoitto on turvallinen valinta kaikille niille joiden mielestä Ne Luumäet hajosi ihan turhaan. Onneksi ryhmän koukku-sihti on sentään sittemmin parantunut ja mukaan hivuttautuneet suomirock-vaikutteet tekevät myös kokonaisuudelle gutaa.

Kiekon kuusitoista raitaa pitävät sisällään Jason & The Scorchersin Pray For Me Mama (I´m a Gypsy Now) -lainan, joka on käännetty näppärästi muotoon Rukoillaan äiti (olen kypsä nyt), sekä Maanalaiseen armeijaan joka niin ikään kuultiin jo alkukesästä ilmestyneellä EP:llä. Lisäksi mukaan on kelpuutettu erinomainen Hyökyaalto Helsinkiin, joka saikin jo kollega Valpasvuolta ansaitsemansa suitsutuksen.

Triosta kvartetiksi kasvanut ryhmä ei vierasta pianon tai saksofonin käyttöä soundinsa rikastimina, mikä leventää lähtökohdistaan kapeaa tuuttausta. Rok-farmarit nostalgisoi kuin Leevi and the Leavings, mutta mielleyhtymä on positiivinen. Makoisalla bassottelulla ryyditetty Kotkat kuuntelee puksuttaa rennosti eteenpäin ja suoraan tajuntaan, aivan kuten Älä ota vastaan, vaikka tämä raita tarttuu huomattavasti kovemmin kraiveleista.

70-luvun vihannekset osaa sarkansa, mutta kuten jo Mullan alta EP:llä, niin edelleen ryhmä pitäytyy turhan tarkasti mukavuusalueellaan. Nipun vahvimmista raidoista olisi saanut kasaan melkoisen pikkukiekon, mutta pitkäsoiton mitalle levitettynä eväät loppuvat väistämättä kesken.