Xeno & Oaklander: Par Avion

Ghostly International

Kymmenen vuotta yhteistä taivalta elektronisen musiikin saralla on nivonut Xeno & Oaklanderin kaksikosta vahvan ja toimivan duon. En tiedä mistä yhtye on nimensä saanut, mutta sen muodostavat ranskalais-norjalainen vokalisti Liz Wendelbo sekä yhdysvaltalainen synavelho Sean McBride. Kaksikon elektroninen minimalismi on soundillisesti johdettavissa suoraan Kraftwerkin pajoille, vaikka brooklyniläisten pop onkin reunoiltaan huomattavasti pehmeämpää kuin düsseldorfilaisten.

Tarveaineet ovat kenties harvat, mutta Wendelbon eteerisen enkelimäinen laulu lämmittää biisien kolkkoja rakenteita antaen betonisille pinnoille väriä. McBriden analogisisesti luoduissa kehikoissa laulu nouseekin sielun asemaan, muodostaen vahvoja kontrasteja ja mielenkiintoisia liukumia tunneasteikolla. Sävellysten vahva elokuvallisuus kulminoituu Jasmine Nights ja G. Bruno -raidoilla, jotka voisivat olla peräisin vaikka seuraavan Tron-elokuvan ääniraidalta. Ei tarvittaisi kuin lisäannos bassoa sekä muutama efektijyrähdys ja vaikutelma hipoisi täydellistä. Nuage d’Ivoire puskee Commodore-64 –soundit jo niin pitkälle, että hinku oman kuusnepan esiin kaivamisesta käy miltei vastustamattomaksi.

Kylmyys ja liiallinen etäisyys ovat elektronisen minimalismin vaikeimpia sudenkuoppia, eikä Xeno & Oaklander pysty täysin välttämään niitä. Über-siistit soundit ja viimeisen päälle hiottu äänimaisema luovat hieman ylimielisen kuvan tekijöistä, niin sympaattisia kuin nämä varmasti tavattuina olisivatkin. Jos jokainen levy on rakennus, niin tämä ultramoderni lasipalatsi jää kaipaamaan multaa ja paria puuta pihalleen, eikä pari kaarevaa pintaakaan olisi haitaksi.