Sinead O Connor: I'm Not Bossy, I'm the Boss

Nettwerk

Jos joku olisi sanonut vuoden alussa, että Sinead O'Connor tekee yhden vuoden tarttuvimmista pop-rallatuksista, olisin...niin, mitä oikeastaan olisin? Enhän ollut edes tietoinen, että O'Connor on ehtinyt tehdä paljonkin musiikkia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vähintäänkin eeppisesti nimetty She Who Dwells in the Secret Place of the Most High Shall Abide Under the Shadow of the Almighty (2003) on ollut edellinen kosketukseni artistin tuotantoon - ja sekin vain jonain kyseisen levyn yksittäisenä biisinä.

Vaikka yllä lukee levyn nimenä I'm Not Bossy, I'm the Boss, yllekirjoittaneen karvalakkiversiossa albumi kulkee nimellä Vishnu Room ja erilaisella kannella. Yhteiskunnallisesta vaikuttamisestaan tunnettu O'Connor nimittäin vaihtoi albumin nimen viime hetkellä. Tämän hän teki osoittaakseen tukensa kampanjalle jonka tarkoituksena on poistaa "nuoriin naisiin vahingollisesti kohdistuva" sana 'bossy' englanninkielestä.

I'm Not Bossy, I'm the Boss on 1980-luvusta muistuttavaa äänimaailmaa myöten artistin paluu melodisten, mutta samalla vaivattomien ja tunnetta pursuavien pop-laulujen pariin. Hiukan kaksijakoisen albumin alkupuoli on vielä verrattain tunnustelevaa ja yllätyksetöntä aikuispoppia, sillä pinnan alla pulppuava intohimo ja kiihkeys purskautetaan ulos vasta raskaassa The Voice of My Doctor -bluestykityksessä. Sen jälkeen (ja vähän sitä ennenkin) O'Connor lyö tiskiin muotovalioita pop-lauluja.

Ja ennen kaikkea monipuolisia. Saksofonisti Seon Kuti maustaa James Brownin nimensä mukaiseksi soul-funk-palaksi, Your Green Jacket on taitavasti rakennettua poppia ja Where Have You Been? laittaa tanssijalan vipattamaan niin taitavasti, että O'Connor (s. 1966) pyyhkii esimerkiksi Lily Allenilla (s. 1985) suvereenisti lattiaa. Ja oli musiikki puettu mihin muottiin tahansa, teksteissä on aina kiinnostavaa sisältöä ja näkökulmaa.

Tästä ehkä parhaana esimerkkinä toimii 8 Good Reasons. O'Connorin menneisiin itsemurhayrityksiin viittaava laulu lähettää kenties samalla terveisiä Miley Cyrusille, jonka kanssa O'Connor on käynyt julkista keskustelua ja yrittänyt varoittaa hyväksikäyttäjistä: You know I love to make music/but my head got wrecked by the business. Ai mikä se alussa mainittu korvamato on? Take Me to Church hölkkää kepeästi, vaikka tekstissä O'Connor käsittelee omaa ristiriitaista näkemystään katolisesta kirkosta ja uskonnosta ylipäätään: I've done so many bad things it hurts/Yeah, take me to church/But not the ones that hurt/'Cause that ain't the truth/And that's not what it's for. Tämä siis 1999 papiksi vihityn suusta. Joskin O'Connorille tyypilliseen tapaan hän omien sanojensa mukaan piti pappeutta kansalaistottelemattomuutena.