Magic Meredith: Dive

Secret Entertainment

Kolme vuotta sitten Desibelin valokeilassa paistatellut Magic Meredith on kypsytellyt esikoisalbumiaan kiireettä. Ja mitäpä sitä suotta hätiköimään, kun bändin musiikki on Alice in Chainsin ja Soundgardenin jalanjäljissä syntynyttä grungen ja stonerin katkuista jyräystä. Heitetään sekaan vielä rahtu psykedeelistä vivahdetta ja myös asianmukainen pala 70-lukua on mukana kuvioissa.

Dive saa savun nousemaan lupaavasti nurkista, kun levyn yhdeksän raitaa täyttävät kammion äänillään. Monet siivuista vyöryvät voimallisina päälle, vaikka se äärimmäisin tajunnan täräytys jää vielä uupumaan. Siinä missä kahlehdittu Liisa räjäytti pankin epätoivon voimalla pyrkivät Seinäjoen seudulla vaikuttavat nuoret miehet löytämään korvaavan sivupotkun vielä pari vuosikymmentä vanhemmasta musiikista. Idea on sinällään toimiva, mutta ainakaan tällä erää lopputulos ei nouse suunnitelmien tasolle. Osa ongelmasta on lähtöisin soundipaletista ja aavistuksen tukkoisesta äänimaisemasta, mutta biisien terävämpi ja ylläytksellisempi sovitus olisi varmasti toiminut myös yhtyeen eduksi. Se mikä toimii loistavasti keikkatilanteessa kun ei aina välttämättä ole paras ratkaisu studion puolella.

Ärhäkämmin etenevä Kuichaa Minor ja nimelläänkin jo paljon paljastava Pastiche lupaavat paljon, mutta nivaskan todellinen musta hevonen on friikahtava instrumentaaliraita Circulation in Blues. Onnistumisten sarakkeeseen lukeutuu myös raskaasti runttaava Dawn Again, joss AiC:n perintö sykkii voimakkaana. Esikoinen on nyt purkissa ja pöytä pyyhitty puhtaaksi, joten klisheisettä sivuten totean, että tästä on hyvä jatkaa kohti uusia, kenties jopa vähemmän perinteisiä taistoja.