Land Observations: The Grand Tour

Mute

Yhden miehen bändit ovat usein mielenkiintoisia, vaikkakin hieman kapea-alaisia tapauksia. Siinä missä useamman jäsenen on löydettävä demokratia keskuudestaan, voi yksinäinen taitelija tehdä asiat juuri kuten haluaa. Land Observations on James Brooksin muodostama motorik-yhtye, mutta sen toista pitkäsoittoa ei voi kuvata ainakaan yksitoikkoiseksi, vaikka koko albumi on äänitetty käyttämällä vain kuusikielistä sähkökitaraa.

The Grand Tourin idea on kulkea maasta ja maisemasta toiseen, kuten nimikin jo antaa ymmärtää. Matkaa taitetaan motorikin hypnoottisella virralla, nakuttavan rytmin ja unenomaisten kitarakuvioiden keinuttaessa kulkijaa kuin menneiden aikojen pitkän matkan junat konsanaan. Lähestymistapa saattaa vaikuttaa luettuna vaikealta, mutta Brooks vetää taistossa mahdollisuuksia vastaan pidemmän korren. Instrumentaalimatka käynnistyy Lontoosta ja vie kuulijan Keski-Euroopan kuulaisiin maisemiin, herättäen erilaisia kuvia ja tunnetiloja matkan eri solmukohdissa. Vahvimmin huomion vangitsevia hetkiä ovat korkeaa ilmanalaa ja vuortenhuippujen loputonta kenttää heijasteleva From the Heights of the Simplon Pass, sekä lennähdellen tanssahteleva Ode to Viennese Streets, jonka keinunnassa voi kuulla itsensä Straussin haamun.

Brooks osaa kieltämättä luoda tunnelmia, mutta miehen itselleen asettama tiukka dogma kääntyy häntä itseään vastaan. Vaikka raitoja latoisi kuinka monta päällekkäin voi yhdestä kitarasta saada vain tietyn määrän ääniä irti ja variointikin kohtaa jossain vaiheessa rajansa. Pienellä lisäpanoksella ja muutamalla lisäsoittimella lopputulos olisi saattanut häikäistä tällaisen vanhan Mike Oldfield ja Brian Eno -faninkin, joka jäi nyt odottamaan sitä viimeistä askelta yläilmoihin.