Levyarvio

Mirel Wagner: When the Cellar Children See the Light of Day

Julkaistu: 24.08.2014
Arvostelija: Heikki Väliniemi

Kioski

Mirel Wagner on lahjakas. Se onkin sitten oikeastaan ainut yhteinen nimittäjä hänen musiikissaan, olipa kuuntelutilanne tai -kanava mikä hyvänsä. Television festivaalitaltiointi hänen keikaltaan jättää kuulijan muilta osin melko kylmäksi - mikä on voimakas kontrasti hänen levymusiikkinsa ja lavakarismansa rinnalla.

Wagnerin toinen täyspitkä When the Cellar Children See the Light of Day tutkii synkkien vesien pohjamutia vienolla puhdistavalla pohjavireellä aivan samaan tapaan kuin hänen debyytillään. Oikeastaan mikään ei ole siis muuttunut. Miksi tälle albumille kannattaisi siis uhrata kallisarvoista aikaansa?

No, ensinnäkin siksi että Wagnerin läsnäolo on hätkähdyttävä. Hänen tumma äänensä ei konstaile, kikkaile, ei edes tulkitse. Silti hän on pirun (!) hieno tulkitsija. Wagner ei omien sanojensa mukaan edes osaa selittää miksi kuolema kiehtoo häntä laulujen aiheena. Jos taiteilijaelämä karkaa käsistä, viikatemies voi olla astetta vaarallisempi valinta muusaksi. Mutta niin kauan kuin toden ja tarun osaa erottaa toisistaan, suhde voi olla varsin hedelmällinen.

Vaikka levyn peruskonsepti (akustinen kaikesta riisuttu folk) on sama kuin Wagnerin debyyttilevyllä, joitakin erojakin löytyy. Sen lisäksi että yllätysmomentti on poissa, myöskään Wagnerin äänessä ei ole yhtä paljon niitä sulokkaita vivahteita, jotka edeltävällä levyllä loivat voimakkaan kontrastin murhaballadeille. Toisaalta, hän tuntuu löytäneen oman äänensä entistä vahvemmin Billie Holidayn ja Nina Simonen viitoittamalta tieltä.

Ja mikä tärkeintä: When the Cellar Children See the Light of Day sisältää Wagnerin uran vahvimpia ja kauneimpia lauluja, Ellipsis ja Oak Tree etunenässä. Pienen keskivaiheen suvannon jälkeen albumi nousee uudelleen sille tasolle, että sen soisi jatkuvan vielä päätyttyäänkin. Mutta mitä Mirel Wagner tekee seuraavaksi? Neil Youngista muistuttava Oak Tree osoittaa, että palkeita riittäisi munakkaampaankin ilmaisuun idolinsa Nick Caven tapaan. Mutta riittääkö rohkeutta tyylimuutokseen, nyt kun portteja on avattu ulkomaillekin?

Lukukertoja: 3043

Rekisteröidy niin voit kommentoida levyä

Arvioi levyä:

Ohjeet/Säännöt levykommentointiin:

Kirjoita kyseisestä levystä/arviosta/kommenteista.
Vältä mauttomuuksia, kiroilua, epäasiallisuuksia.
Yritä löytää uusi näkökulma, mitä muut eivät ole vielä löytäneet.
Arvio tai sen kommentointi on yhden ihmisen mielipide. Mikäli olet eri mieltä, voit kriittisestikin kommentoida sitä tai vaikka arvioida levyn uudelleen. Muista kuitenkin perustella mielipiteesi.

Mitkä kommentit tullaan poistamaan:

Vain muutaman sanan sisältävät kommentit.
Kommentit, joissa on mauttomuuksia, kiroilua, epäasiallisuuksia.
Kommentit, jotka toistavat aikaisempia kommentteja ja eivät näin ollen tuo mitään uutta.
Tekstit, jotka eivät sisällä mitään kommentointia (esim. 'ihan mielettömän hyvä, osta levy, maailman paras bändi, rakastan eusebiusta, jee!!!!' -tyyppiset tekstit poistetaan).

Muista: Tämä on mahdollisuus piileville kriitikoille astua esiin.
Tähdet: Muista, että keskivertolevy on **1/2 tai ***. Vain aniharva levy on ***** tai 1/2.
Arviosi:

Halutessasi voit käyttää tekstissäsi myös seuraavia HTML -merkkejä:
 <a> <blockquote> <tt> <li> <ol> <ul>