J Mascis: Tied To A Star

Sub Pop

Indie-legenda Dinosaur Jr.:n J Mascis on yksi niistä tiikereistä joka on onnistuneesti luopunut raidoistaan ja on silti pitänyt kiinni ilmaisunsa persoonasta. Ne raidat ovat luonnollisesti bändin tavaramerkkinä soineet fuzz- ja särö-pedaalit. Tyylikkäästi vanhentuneen tiikerin soolosoundi on riisuttu ja akustisen näppäilevä mutta rennosti kähisevästä laulusta ei voi erehtyä. Eikä tyylin pelkistys ole vaikuttanut myöskään biisikynään. Pikemminkin yksinkertaisempi ja rauhallisempi maisema nostaa sekä laulun vaivatonta ulottuvuutta että melodian rikkautta paremmin jalustalle. Kuuntelussa oleva Tied To A Star on suoraa jatkumoa vuoden 2011 komealle Several Shades Of Whylle, yhtä lailla sanat lempeä, riisuttu, hymyilevä, vailla Dinosaurus-yhtyeen pauhaus-dynamiikkaa, kirkas duurimelodia ja kantripohjat sopivat molempiin albumeihin.

Millaisia yksilöitä Mascis sitten tuoreimmalleen on luonut ja millaisen yhtälön ne muodostavat? Kuulas ja heleä Me Again avaa ladun hymyillen seesteisesti, stressivapaalla vyöhykkeellä. Mascisin leppoisa laulu kääntyy vaivatta falsettiin, leppoisuus ei häiriinny näppäilevän nuotiokitaroinnin pirteästä askeleesta eikä melankoliaan taipuvaisesta kaaresta. Räväkämpi Every Morning pistää pienen mutta pippurisen folk-yhtyeen kasaan ja koukuttaa hölkkäaskeleellaan. Pieni tiluttelu ei ole pääasia vaan toimiva mauste. Levyn komeimpia koukkuja. Mollivoittoisempaan pohdiskeluun sukeltava Heal The Star ei tummuudestaan ja loppua kohti kiihtyvästä huohotuksestaan huolimatta käänny uhkaavaksi. Levyn aloittava kolmikko esittelee kolme erilaista polkua jotka on helppo nivoa yhteen. Kaikissa on hyvä imu, mutta jokaisessa se rakentuu hivenen erilaisista osista. Sävykkyys onkin yksi Tied To A Starin vahvuuksista.

Wide Awake palaa avausraidan heleään lempeyteen jopa sitäkin intiimimmällä otteella. Chan Marshallin alias Cat Powerin antama tuki laulussa täydentää palettia oivallisesti. Pienesti kauniista siirrytään Stumblen energisesti nytkyttävään falsetti-kaarteluun, joka nousee yksinkertaisuudessaan levyn eturiviin. Sen jälkeen rauhallisen haikea And Then pysähtyy upeasti tunteen äärelle. Tässä kohtaa päästään viimeistään ihon alle. Kantristi svengaava instrumentaali Drifter on ehkä eniten jamittelua, mutta sellaisena ihan pirteä ilmestys. Kauniin kiireetön, jykevämpään poljentoon kasvava Trailing Off onnistuu heti ensi askelista nostamaan hymyn, Mascisin äänen narisevat kulmat jaksavat ihastuttaa vuodesta toiseen. Tällaisessa riisutussa ja lempeässä ympäristössä laulun ei tarvitse ponnistella vaan se voi vain leijua.

Jälleen falsetti-leijailun ja heleän näppäilyn yhdistelmään luottava Come Down ja levyn päättävä haikea kaunokainen Better Plane eivät laske rimaa, jonka Mascis apuvoimineen onnistuu tälläkin albumilla pitämään odotetun korkealla. Vaikka levy ei ehkä esittele varsinaisia vuosikymmenien päästä kopioitavia klassikoita niin biisien kuin kokonaisuuden puitteissa, on siihen joka tapauksessa helppo sukeltaa sisään eikä uiskenteluun tunnu kyllästyvän lainkaan. Toimiva ja koukukas paketti.