Kråklund

Klamydia jatkaa sen tahkon kiertämistä, jonka äärellä suurin osa yhtyeen materiaalista on vuosien saatossa teroitettu. Eihän tässä mitään musiikillista vallankumousta olla tekemässä, mutta hitaalla hivuttamisella on retkue onnistunut 15 vuotisen uransa aikana myymään lähes 400 000 pitkäsoittoa sekä 70 000 EP:tä. Lukuja joihin hyvin harva tässä maassa on yltänyt.

Uutta Piikkinä Lihassa kolmoislevy kokoelmaa markkinoimaan julkaistun sinkun aloitusbiisi Kujanjuoksu esittelee sitä aavistuksen vakavampaa Klamydiaa, joka on vuosien varrella aina silloin tällöin väläyttänyt hämmästyttävänkin kovilla kannanotoilla ja aidosti koskettavilla sanoituksilla. Tällä kertaa on kyse siitä kun viinapullosta on lopullisesti hukkunut korkki, ja elämä koetaan enää kujanjuoksuksi. Raskas ja synkkä aihe, eikä oikein biisikään jaksa ikävä kyllä tällä kertaa kantaa. Pisteet silti yrittämisestä.

Kakkosraita Ukko Nooa onkin jo kieli poskessa osastoa, laulumelodiankin ollessa jo huomattavasti tarttuvampaa mallia. Biisin irvokas huumori kulkee jo melko lähellä Sleepy Sleepersin vastaavaa (tämä on kehu). Kolmantena kuultava Myyrä luukulla [erittäin hyvää päivää] bluesrock-revittely menee kikkelihuumoreineen kaikkineen allekirjoittaneelta hieman ylitse. Ei naurata, kun ei naurata. Triviana täytyy vielä mainita että kappaleessa slidekitaraa soittaa yhtyeen rumpali, ja ihan kohtuullisesti rummuttaja debyytistään kirveen varressa selviääkin.

Ei tämä sinkku mitään uutta tarjoa, mutta jos Klamydian vuosien varrella hioutunut tuttu ja turvallinen ”Punktsi-Pum” soundi on mieleen kannattaa tämäkin sinkku hommata.