Jolie Holland: Wine Dark Sea

Anti-

Yhdysvaltojen historia saattaa olla moneen muuhun maahan verrattuna lyhyt, mutta amerikkalaisen musiikin historia on nykypäivän näkökulmasta tarkasteluna vastaavasti eräs merkityksellisimmistä. Jolie Holland tutki ensimmäisellä viidellä albumillaan tuon rikkaan perinnön akustisempaa ja pehmeämpää päätä nojaten niin folkin kuin countryn pilareihin, mutta kuudes pitkäsoitto tuo muassaan vahvat muutoksen tuulet.

Wine Dark Sea velloo säröisten kitarasoundien meressä, etsien uutta suuntaa nimenomaan lo-fi soundeista sekä tummemmista aihepiireistä. Mennyttä ovat kirkasotsaiset päivät värikkäästi pukeutuneiden lehmipoikien seurassa, sillä näissä uusissa saluunoissa on enemmänkin samalainen fiilis kuin David Lynchin Amerikassa. Tummuus voimana riittää kuitenkin vain tiettyyn pisteeseen saakka ja biisien muodostaessa soundillisesti tiiviin, kenties jopa turhan tiiviin, nipun, alkaa toisto nopeasti syödä yllätyksen voimaa.

Muutos ja uudistuminen ovat kunnianhimoiselle taiteilijalle elinehtoja, mutta Hollandin tapauksessa muutosvoimat ovat ajaneet selvästi luovien voimien edelle. Näin albumin yksitoista raitaa kyllä kuulostavat erilaiselta ja uudelta, mutta kaikessa kiireessä itse materiaali on jäänyt heikommaksi, tai ehkäpä Holland ei vain hallitse vielä uutta palettiaan. Niin tai näin, Wine Dark Sea on kovasti välityöltä haiskahtava kiekko, joka jo väläyttelee mahdollisella loistavalla tulevaisuudella, mutta ei ole vielä löytänyt uutta majakkaansa siellä muutosten merellä.