Plaid: Reachy Prints

Warp

Andy Turner ja Ed Handley ovat luoneet elektronista musiikkia yhdessä jo neljännesvuosisadan ajan, mutta kaksikko ei osoita minkäänlaisia taipumisen elkeitä ajan paineen alla. Itse asiassa tilanne on melkeinpä päinvastainen, sillä Reachy Prints, kuten suurin osa duon aiemmista teoksista, on vahvasti kiinni juuri omassa ajassaan.

Joissain yhteyksissä Plaidin musiikkia on luonnehdittu ”älykkääksi tanssimusiikiksi”, eikä kyseisessä kuvauksessa ole mielestäni mitään vikaa – harmi etten keksinyt sitä itse. Melodiset, keskitempoiset raidat ovat kuin huippuunsa hiottuja rata-autoja, joissa mikään osa ei ole turha, mutta toisaalta mukana on luxus-rullaajien majesteetillisuutta, joka ilmenee erityisesti äärimmilleen vietynä mukavuutena. Reachy Prints onkin ensisijaisesti helppo ja miellyttävä kuunneltava, joka toimii niin taustalle siirrettynä äänimaisemana kuin kaiken keskuksenakin. Kaksikko on luonut vuosien saatossa oman soundinsa, joka on se tärkein elementti myös Plaidin kymmenennellä albumilla. Kuinka moni elektronista musiikkia luova duo voi näinä päivinä sanoa, että heidän työnsä ovat edelleen helposti tunnistettavia? Tuskinpa kovinkaan moni, uskallan väittää.

Reachy Prints on miltei täydellinen levy, jolta puuttuvat vain ne kaikkein upeimmat hetket. Iloisesti tuikkiva Slam ja selvemmin tanssilattioille tähdätty Matin Lunaire kolisevat jo maalin rimoihin, mutta se viimeinen täyttymys jää tällä erää puuttumaan.