Julkaistu: 03.08.2014
Arvostelija: Mika Roth

Fonal
Ja sitten jotain tyystin muuta� Psykedeelisen minimalismin voimista hullaantunut Jarse on jo ehtinyt keikkailla Keski-Euroopassa ja Pohjoismaissa aina Islantia my�ten, mutta Det G�r Runt Igen on vasta kaksikon ensimm�inen albumi. Toisesta albumista on tulossa kuuleman mukaan t�ysimittainen ��niraita Conan - barbaari -elokuvaan, joten psykeminimalistien t�ht�in ei ole s��detty kovinkaan matalille sektoreille, mutta keskityt��n nyt t�h�n esikoiseen aluksi.
Jo edell� mainostettu minimalismi toteutuu Jarsen kohdalla p��osin vintage-koskettimilla, tai silt� lopputulos ainakin kuulostaa. Levyn nelj� biisi� ovat oikeastaan vain yht� ��nten virtaa, jonka selkein tauko koetaan 25 minuutin j�lkeen, kun Korpikuusen loppupulinat ja suhinat rauhoittavat tilanteen hetkeksi. Olen hyvin h�mmentynyt mik�li Jarse ei ole vaikuttunut jossain vaiheessa Mike Oldfieldin 70-luvun tuotannosta ja etenkin herran vuoden 1978 turhan v�h�lle huomiolle j��nyt Incantations -tuplasta. Mik�li samankaltaisuudet ovat t�ytt� sattumaa voinkin vain ohjeistaa turkulaisia jatkamaan valitsemallaan tiell�, sill� seuraavaksi k�siss� saattaa olla se Jarsen ikioma Tubular Bells.
Det G�r Runt Igen ei ole mik��n ilmeisin bilelevy, eik� sen ��reen kannata oikeastaan asettua ellei kiekolle voi antaa riitt�v�sti aikaa. Sittenk��n rakkaustarina kuulijan ja levyn v�lill� on kaikkea muuta kuin itsest��nselvyys, mutta toisaalta t�m� jos mik� on tyystin muuta kuin ainakin 95 % kaikesta muusta musiikkitarjonnasta. Sit� tulevaa Conan-hegemointia odotellessa.




Psykedeelisen minimalismin voimakent�n pauloihin lumoutunut kotimainen orkesteri.
Linkki:
shogunkunitoki.com/jarse/#thisistheend
(P�ivitetty 3.8.2014)