Jarse: Det Går Runt Igen

Fonal

Ja sitten jotain tyystin muuta… Psykedeelisen minimalismin voimista hullaantunut Jarse on jo ehtinyt keikkailla Keski-Euroopassa ja Pohjoismaissa aina Islantia myöten, mutta Det Går Runt Igen on vasta kaksikon ensimmäinen albumi. Toisesta albumista on tulossa kuuleman mukaan täysimittainen ääniraita Conan - barbaari -elokuvaan, joten psykeminimalistien tähtäin ei ole säädetty kovinkaan matalille sektoreille, mutta keskitytään nyt tähän esikoiseen aluksi.

Jo edellä mainostettu minimalismi toteutuu Jarsen kohdalla pääosin vintage-koskettimilla, tai siltä lopputulos ainakin kuulostaa. Levyn neljä biisiä ovat oikeastaan vain yhtä äänten virtaa, jonka selkein tauko koetaan 25 minuutin jälkeen, kun Korpikuusen loppupulinat ja suhinat rauhoittavat tilanteen hetkeksi. Olen hyvin hämmentynyt mikäli Jarse ei ole vaikuttunut jossain vaiheessa Mike Oldfieldin 70-luvun tuotannosta ja etenkin herran vuoden 1978 turhan vähälle huomiolle jäänyt Incantations -tuplasta. Mikäli samankaltaisuudet ovat täyttä sattumaa voinkin vain ohjeistaa turkulaisia jatkamaan valitsemallaan tiellä, sillä seuraavaksi käsissä saattaa olla se Jarsen ikioma Tubular Bells.

Det Går Runt Igen ei ole mikään ilmeisin bilelevy, eikä sen ääreen kannata oikeastaan asettua ellei kiekolle voi antaa riittävästi aikaa. Sittenkään rakkaustarina kuulijan ja levyn välillä on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys, mutta toisaalta tämä jos mikä on tyystin muuta kuin ainakin 95 % kaikesta muusta musiikkitarjonnasta. Sitä tulevaa Conan-hegemointia odotellessa.