la YnE: La Grande Illusion

Musea

Jokainen levy on tavallaan matka ja jokaisesta matkasta voisi kaiketi tehdä levyn. Mitä sitten tapahtuu kun maailmaa on matkattu suuntaan jos toiseenkin ja kaikki koettu kaadetaan yhteen levyyn? Lopputulos voi olla monia asioita – tai vaikka La Grande Illusion.

la YnE taiteilijanimen takaa löytyvä Matti Laine ei ole urbaani city-shamaani, eikä hän pyri löytämään jokaisen palasen aidointa muotoa. Sen sijaan Laine, tai siis la YnE, on omaksunut eri kulttuureista pieniä palasia, eräänlaisia tunteiden mosaiikkeja, joista hän on kasannut kiireettä itsensä näköistä ja ehdottoman persoonallisesti soivaa kokonaisuutta. La Grande Illusion on toki tavallaan helppo niputtaa maailmanmusiikin lokeroon, mutta sen osaset ovat niin rikkaita ja värikkäitä, että moinen yksioikoinen nimeäminen ei tee teokselle oikeutta. Idän mystisellä poljennolla etenevä Par Avion on valmis sinkkubiisi ja itää Karibian rytmeihin naittava December 23 esittelee tuoreesta kulmasta la YnEen kykyä sulauttaa hyvinkin erilaisia palasia toisiinsa. Meiko tuo kuvaan häivähdyksen verran Mike Oldfieldia, jota on rikastettu Jan Hammerin soundeilla. Mutkia ja kurveja siis riittää, mutta missään vaiheessa punainen lanka ei pääse katoamaan.

Levyllä vierailee aimo joukko taidokkaita yksilöitä aina Verneri Pohjolasta Thomas Rönnholmiin saakka, mutta tästäkin huolimatta juuri kokonaisuus pitää pintansa. Vertailukohtia on vaikea osoittaa, mutta esimerkiksi Unexpected ja La Porte de L’enfer voisivat olla alkujaan In the Nurseryn luomia raitoja, joita la YnE on päättänyt rikastaa. Ja tämä on siis vain ja ainoastaan kehu. Erittäin mielenkiintoinen debytantti jonka tekemisiä kannattaa seurata.