Luluc: Passerby

Sub Pop

Australialaisen indie folk-duo Lulucin toisella albumilla intiimi rauhan tunne ja akustinen kiireettömyys ovat keskiössä. Zoë Randellin ja Steve Hassett eteerinen näppäily onnistuu mainiosti pitämään kiinni tunteesta ja hymyilemään lämpimästi kymmenen kappaleen kokonaisuuden alusta loppuun asti. Vaikka kaksikko ei mitenkään keksi mitään varsinaisesti uutta indie folkin sisällä, on Passerby enemmän kuin vain ohilipuva taustanauha. Albumi nostaa peukut nimenomaan ajattomuudellaan ja vaivattomalla tunteellaan. Kansikuvan kissa sylissä -päiväunilta noustaan raikkaina ja virkistyneinä, ei hikisinä ja rauhattomina.

Avainroolissa paletissa on Randellin kantava lauluääni, jota tarjoillaan hyvin pelkistetysti mutta tuetaan tarvittaessa myös puhaltimilla, jousilla, koskettimilla ja vaivihkaisilla perkussioilla. Päätyön instrumentaatiossa hoitaa kuitenkin leppoisa kitaranäppäily. Luluc pysyy hienosti iholla ilman painostavuutta, kepeästi.

Varsinaista variaatiota biisimateriaalissa on niukasti, vaikka esimerkiksi Early Nightin sähköisempi ja säröisempi taustaväre tuokin astetta jykevämpää sykettä hiippailuun. Samoin päätösraita Starin jouset isontavat ilmettä hallitusti, ilman intimiteetin haastamista. Erityisinä nostoina ja hetkinä albumin kokonaisuudesta mainittakoon heti avausraita Small Windowin melankolisempi kasvatus biisin puolivälissä, Without a Facen hymyilevä leikittelevyys ja Tangled Heartin raukea svengi joka puolestaan nostaa hymyn. Viimeksi mainitun loppukasvatus puhaltimineen kaikkineen on myös komeaa kuultavaa. Yhtään ylimääräistä raitaa levyllä ei ole vaan kokonaisuus osineen on toimiva ja alusta loppuun mukaansa koukuttava. Hienoa työtä.