Clarkkent: Passenger

Johnny Get the Rifle

Reilu kaksi vuotta sitten trioksi kutistunut Clarkkent lisäsi tuolloin rautaa tankoihin ja julkaisi rahdun epätasaiseksi jääneen Three albumin. Melodinen jenkkityylinen rock sai kyseisellä kiekolla kuorrutusta niin rullaavan punkin kuin modernin metallinkin suunnalta, menettämättä silti oleellista ytimestään. Sama kehitys jatkuu Passengerin kymmenen raidan paketilla, joka voisi olla periaatteessa täysin amerikkalaisen bändin tuotos, niin hyvin kolmikko on opiskellut esikuviensa askeleet.

On hyvä aloittaa niistä positiivisista asioista ja todeta heti kärkeen, että Jaakko Rikkon äänittämä ja miksaama, sekä bändin kanssa tuottama pitkäsoitto soi rikkaana ja muhkeana. Aiempaa raskaammat kitarat murisevat tarvittaessa kuin Kornilla, vaikka enimmäkseen runttaukseen riittää sellainen Blink-182:n paksuinen vallitus. Vokalistin artikulointi on erittäin kalifornioitunut ja äänihaarukan puutteet eivät haittaa liiaksi huudon/laulun panosta. Rummut rytisevät myös asianmukaisesti, mutta bassoa olisi voitu nostaa rohkeasti edemmäs, ainakin muutamalla matalataajuusmurinaa pahiten kaipaavalla raidalla.

Periaatteessa kaikki on siis kunnossa ja kun bändi pystyy luomaan Misfitin ja The Two Bullet Recipen kaltaisia ralleja, ei sillä pitäisi olla hätää ainakaan radiosoiton saamisen kanssa. Persoonallisuuden ja oman tien suhteen tilanne onkin sitten kiharaisempi. Mahtiballadien reunoilla kiertävä Friend on upea biisi, mutta senkin kohdalla mieltä vaivaa olo, että eikös tämä ole jo kuultu. On hienoa että toisten kaavoilla voi luoda näinkin laadukkaita siivuja, mutta mikä olikaan se Clarkkentin oma juttu?