Alexis Taylor: Await Barbarians

Domino

Ensimmäinen ajatukseni Alexis Taylorin uudesta albumista kuului osapuilleen näin: ”jaahas, herra päätti sitten julkaista levyllisen puolivalmiita demoja”. Tuo mielikuva ei ole väistynyt sittemminkään, sillä Await Barbarians on ennemminkin nippu kappaleraakileita ja nopeita tunteiden tuokiokuvia, kuin tasapainoinen ja ehyt albumi.

Taylor käynnisti soolouransa ja kuusi vuotta sitten, mutta mies tunnetaan yhä (aiheestakin) paremmin lontoolaisen Hot Chipin vokalistina, jonka reipas, eteenpäin nojaava musiikki on erittäin kaukana Await Barbariansin unenomaisesta suhinasta. Bändin fanien sopii siis varoa tätä kiekkoa, sillä Taylorin puuhista puuttuu yhtyeelle ominainen puhti ja voima. Modernin synapopin ja elektrorockin hetteiset suot ovat vaarallisia ja Taylor tuntuu löytävän lähes jokaisen upottavan suonsilmän, etsiessään ultimaalista kaavaa musiikilliselle unilääkkeelle. Elvis Has Left the Building toden totta ja Where Would I Be? -kipaleen kysymykseen voi vastata, että olet pahasti hukassa herra Taylor. Toisen tähden levy saa niistä harvoista ilon hetkistä, joihin kuuluvat Without a Crutch, pt. 2 sekä bändikaveri Joe Goddardin kanssa rustattu Closer to the Elderly.