Fucked Up: Glass Boys

Matador

Tavoittaako kanadalainen hardcorepunkista moneen rockin kulmaan ehtinyt Fucked Up levymuodossa samanlaisen viihdearvon kuin keikoillaan, joissa solisti Damian Abrahamin karvainen riehakkuus tarjoilee parhaimmillaan unohtumattomia muistoja? Vuoden 2010 sinkkukokoelmalla yhtye kahlasi ansiokkaasti silloista kahdeksan vuoden uraansa genreuskollisesta hardcoresta vuoden 2008 palkitun The Chemistry Of Common Lifen haasteellisempiin ympyröihin. Eli parhaimmillaan yhtye pystyy myös albumeillaan tarjoamaan paljon muutakin kuin pelkkää peruspaahtoa. Mitä sitten löytyy tuoreelta Glass Boys-levyltä?

Ei ainakaan sitä tunnin rock-oopperaa mitä vuoden 2011 David Comes To Life -albumi läväytti tiskiin. Tuntuu että kuusikko palaa niin sanotusti perusasioiden ääreen eli tarjoilee kymmenen kappaletta riehakasta ja ärhäkkää hardcoren sukuista rockia, jossa Abrahamin karhean päällekäyvä laulu on johtotähtenä ja soitossa kaikaa rouheasta ilmeestä huolimatta myös melodisuus. Glass Boys on tasaisen vahva näyte yhtyeen ehkä omimmasta tyylistä, ilman varsinaisia polulta poikkeamisia tai ylitse muiden nousevia hittejä. Samalla ei tasosta myöskään lipsuta. Ja vaikka varsinaisia kultakimpaleita ei ehkä tiskiin isketäkään, on vaikkapa joku Touch Stone tervetullut teos esimerkiksi kotimaisen Downstairs -yhtyeen rouheampien palojen ystäville. Fucked Upin kolmen kitaran särövallissa kuulee Glass Boysillä myös Dinosaur Jr.:n kaltaisia väreitä, rumpali Jonah Falcon päällekkäiset rumpuraidat luovat entistäkin monisyisemmän askeleen.

Muutenkin pidemmällä kuuntelulla pienet nyanssit nousevat paremmin esiin levyn nopealla kuuntelulla aika tasapaksusta massasta. Sun Glassin akustisemmat piirteet ja stemmat suhteessa huutolaulun tiukkaan hölkkään, The Art Of Patronsin hengähdystauko biisin keskellä tai Paper The Housen kirkkaan kuulas kitarakuvio nousevat kaikki arvoonsa pikkuhiljaa. Glass Boysilla yhtye kuulostaa hyvällä tavalla rikkaampisävyiseltä kuin millaisen kuvan Abrahamin kohtuullisen sooloileva livekohkaus yhtyeestä jätti. Silti se ihan viimeinen kipinä jää saavuttamatta. Hyvä, muttei jätä polttomerkkiä. Toki ajan myötä saattaa hyvinkin nostaa pisteitä entisestään.