Olga Bell: Krai

One Little Indian

Moskovassa syntynyt, Alaskassa kasvanut ja New Yorkiin asettunut Olga Bell jätti Venäjän taakseen jo seitsemänvuotiaana. Krai onkin nähtävissä jonkinlaisena kädenojennuksena ja/tai taustapeiliin vilkaisuna maalle, jonka kulttuuria Bell tutkii nyt aivan omanlaisestaan kulmasta. Krai tarkoittaa sanana useampaakin asiaa, mutta Bell nostaa esiin tulkinnan jolla tarkoitetaan rajamaita, kartan sivuille jääviä paloja. Eli sitä Venäjää joka on kaukana Moskovan ja Pietarin vilinästä, mutta josta monet suuren maan suurista teoksista kertovat.

Krai esitetään täysin venäjäksi, joten en osaa sanoa itse lyriikoista muuta kuin mitä saatteessa kerrotaan. Sen mukaan Bell on lähtenyt tutkimaan ja tulkitsemaan perinteisiä tekstejä ja rikastuttanut niitä omilla runoillaan, sekä tuoreemmilla osilla. Mosaiikkista työtapaa kuvataan avant-gardistiseksi, miltä se myös kuulostaa venäjää taitamattomankin korvaan. Sanat soivat kauniisti ja monitasoiset vokaaliosuudet maalaavat sielun silmien eteen näkymiä jotka ovat kuin postikortteja kaukaa idästä.

Itse musiikki vivahteikkaan vokalisoinnin takana on mielenkiintoinen sekoitus rytmisoittimia, selloa, sähkökitaraa sekä konevoimaa. Elektronisuus on osasista päällekäyvin ja ainesten kietoutuessa toisiinsa muotoutuu lopputuloksestä erittäin moderni, mikä luo mielenkiintoisen vaikkakin oudon kontrastin laulun kanssa. Albumin yhdeksän kappaletta soljuvat mukavasti läpi kerta toisensa jälkeen, mutta mitään pidempää vaikutusta sävellykset, tai oikeammin sanottuna äänikollaasit, eivät aiheuta. Nättiä, helposti kuunneltavaa ja hyvin nopeasti taustaääniksi häilyvää, mikä on tavallaan suuri sääli. Ehkä albumiin muodostuisi vahvempi side, jos itse kielestä ymmärtäisi jotain. Ehkä.