James: Le Petite Mort

Cooking Vinyl

Kuolemasta ammentavat aiheet yhdess� el�v�isesti rullaavan etenevyyden ja positiivisesti kimaltavan stadionkaaren kanssa muodostavat kiehtovan keitoksen pitk�n linjan manchesteril�isyhtyeen 13. studioalbumille. Jo kahdeksankymment�luvun alussa perustettu, nykysoundillaan jonnekin alternativen, indierockin ja indiepopin v�limaastoille sijoittuvan Jamesin uutukainen on kielt�m�tt� musiikiltaan sit� samaa jatkumoa josta desibeli.netin Tuomas Tiainen vuoden 2010 minialbumi The Night Beforen arviossaan k�ytti hauskaa sanavalintaa adult oriented indie pop - eli hienosti sovitetut pop-biisit ovat helposti l�hestytt�vi� ja soundimaailma ei ainakaan r�isky. Le Petite Mortin kuolema-teemalla ja herrojen biisikyn�ll� t�m� ei silti tarkoita sit� ett� ainakaan t�m� albumi olisi mill��n tasolla eltaantunut, l�ss�ht�nyt tai ep�kiinnostava. Pikemminkin kyseess� on eritt�in hieno ja koukukas kokonaisuus kyps��n ik��n ehtineelt� orkesterilta, joka kuulostaa samaan aikaan kokeneelta keh�ketulta ja innokkuudessaan tuoreelta ja jopa uudesti syntyneelt�.

Jo 25 miljoonaa albumia maailmanlaajuisesti myynyt ja jo kertaalleen lopettanut yhtye ei l�mmittele vaan tarjoilee nipun hienoimpia kappaleitaan aikoihin. Materiaali vaihtelee jylhemm�n ja massiivisemman "ison" soundin ja maanl�heisempien ja akustisempien slovareiden v�lill�. Nyanssia kohtalokkuuden ja optimistisemman ilmeen v�lill� l�ytyy molemmista puolista. Tim Boothin ��ni kuulostaa kaiken aikaa vahvalta veturilta soitossa, ulottuvuutta riitt�� niin kirkkaisiin riisutumpiin hetkiin kuin isoihin aallonharjoihin.

Vaikka "massiivisen pieni" avausraita Walk Like You alkaa haikeasti n�pp�illen, se kuuluu silti isompaan puoleen, kunhan kunnolla liikkeelle p��see ja kerroksittain kasvaa. Varsinaista potkua ei tapahdu lainkaan vaan kasvatus on sinfonista ja vaivihkaista. Le Petit Mortin parhaita puolia on nimenomaan kappaleiden sulavuus ja ymm�rrys siit� miss� kulkee kultainen keskitie isouden ja herkkyyden v�lill� sovituspuolella. Siihen kun viel� lis�� koukukkaan s�velkyn�n ja taidon pit�� kiinni tunteesta jykeviss�kin hetkiss� niin p��st�� l�helle Le Petit Mortia.

S�hk�isempi Curse Curse on vahvemmin diskohitti, miss� savuinen ja s�r�inen neonvalov�lke saa rinnalleen Boothin mukavan leppoisan mutta silti korkealle kaartavan ja �rh�kkyyteenkin ylt�v�n laulun. Tequila-vetoinen nousuhumala-kertos�e on levyn mieleenpainuvimpia hetki� korvamato-osastolla. Ison kaaren kiiltoon luottava Moving On jatkaa yht� reippaasti, kipakka kertos�e ja sen marinoiva trumpetti tuo mukavan energist� valoa koko levyn mittakaavassakin. S�r�ruvella rullaava Gone Baby Gone riisuu vaihteeksi kaaren pois ja sykkii riisutusti mutta virke�sti, kerrossaan jopa munakkaasti. Frozen Britain on hienosti kasvava eeppinen teos, jossa Booth tavoittaa ��nell��n James Dean Bradfieldin mieleen tuovan korkealta ja kovaa -kirkkauden. Raukeampi Interrogation rullaa ja sykkii kyll�, mutta vaivihkaisesti. Iso kaari leijuu taustalla, mutta sill� ei ratsasteta kuin pieni� hetki�.

Akustisesti hiippaileva slovari Bitter Virtue riisuu sitten sen kaarenkin taustalta ja sivelee kauniisti hissutellen. Intiimill� otteellaan kappale sek� nostaa heleyden viel�kin enemm�n esille ett� tarjoaa toimivaa vastapainoa isommalle aallonharjalle. Valtameren ohella my�s lammikossa voi n�hd� kauniita veden liikkeit�. Pianoballadi All In My Mind kasvaa ensin jousilla ja l�htee sitten askeltamaan valoisasti mutta raukeasti. Unisella trumpetilla hurmaava melankolinen Quicken The Dead kasvattaa j�lleen ilmett� jykev�mp��n suuntaan. �isen seesteinen All I�m Saying p��ttelee levyn hell�sti mutta isosti ja p��tt�v�isesti kuin vanhempi joka tiet�� mit� tekee nukuttaessaan lastaan vauhdikkaan p�iv�n p��tteeksi. Reippaasti ja m��r�tietoisesti mutta l�sn� ollen. Samainen ote tekee levyst� alusta loppuun nautinnollisen - James tiet�� koko ajan mit� on tekem�ss� ja on saanut kuolema-teemasta samaan aikaan sek� menev�n ja korkealta maalaavan ett� hele�n ja intiimin kokonaisuuden aikaan. Aikuista totta kai, mutta tyylikk��sti.