Sylvan Esso: Sylvan Esso

Partisan

Kaksi lähes toistensa vastakohtina pidettävää maailmaa kohtaavat Sylvan Esson esikoisalbumilla. Duon vokalisti Amelia Meath on osa a cappella -lauluyhtye Mountain Mania, joka on niittänyt menestystä erityisesti ison veden tuolla puolen. Lauluyhtye on etsinyt innoitustaan Appalakkien rikkaasta folk-perimästä ja trion laulumelodiat ovat kaataneet kriitikoita (sekä ostovoimaista yleisöä) kuin myrsky viljaa. Sitä edellä mainostettua toista maailmaa Sylvan Essossa edustaa puolestaan Nick Sanborn, elektronisen musiikin tuottajana aiemmin kunnostautunut äänivelho.

Laulu ja elektroniset rytmit ovatkin kaikki mistä Sylvan Esso lopulta koostuu, ja kun äänimaisema pyritään pitämään karsittuna, on kahden maailman kontrasti äärimmäisen suuri. Yhtyeellä on kuitenkin yksi merkittävä vahvuus, joka erottaa sen kilpailijoista: vaikka digitaalisen universumin neonvalot eivät välttämättä istu Appalakkien kyläpahasiin, on Meathin polveilevassa laulussa lämpöä ja voimaa. Sanbornin kolkot soundit ovat kieltämättä paikoin nerokkaita ja ansaitsevat kaiken tunnustuksen, mutta vasta Meath antaa teoksille sielun. Lopulta kyse onkin nimenomaan laulusta jota kaikenlaiset vinkunat, pulputukset sekä rytmin moninaiset naksutukset tukevat, eikä päinvastoin.

Pienoiseksi verkkohitiksi kasvanut Hey Mami on lievästi hermoja rassaava renkutus, mutta albumilta löytyy helmiä, jotka kestävät suurempaakin soittopainetta. Kiekon ”folkeinta” laitaa edustava Wolf ja kaiken minimalismin jälkeen soundiensa massiivisuudella yllättävä Play it Right ovat rohkaisevimpia esimerkkejä siitä rikkaasta universumista, jonka salaisuuksia kaksikko on vasta ensi kertaa luotaamassa. Esikoinen ei ole mikään täydellinen teos, mutta sen kautta Meath ja Sanborn saattavat aloittaa täysin uuden luvun amerikkalaisen musiikin modernissa historiassa.