Slowly Rolling Camera: Slowly Rolling Camera

Edition

Kamera rullaa hitaasti sivusuunnassa ja nappaa filmille seesteisiä tuokioita. Mikäpä voisi kuvata paremmin cardiffilaisen Slowly Rolling Cameran musiikkia, kuin tämä pieni kuvaus. Tässä yhteydessä nostaisin vertauskohdaksi unkarilaisen elokuvaohjaaja Béla Tarrin, jonka unenomaiset ja äärimmäisen pitkät otot voisivat olla suuren kankaan vastine ryhmän minimalistiselle, mutta samalla suurelle, äänimaisemoinnille. Tosin siinä missä Tarr kuvaa usein unenomaista maaseutua ja öisiä pikkukyliä rullaa Dave Stapletonin luotsaamana yhtye modernien metropolien kehäteillä ja betonikanjoneissa.

Edition-yhtiönsä johtaja Stapleton on kerännyt ympärilleen asiansa osaavan yhtyeen. Vokalisti Dionne Bennettin äänessä riittää sielua ja syvyyttä, rumpali Elliot Bennett osaa varioida ja pysyä tarvittaessa taustalla kun multi-instrumentalisti Deri Roberts rikastaa sekoitusta puhaltimillaan. Lisäksi apua studiossa on saatu kolmeltatoista vierailevalta muusikolta, painopisteen kohdistuessa jousiin ja puhaltimiin.

Äänimaisema onkin herkullisen rikas ja syvä, etenkin hehkuvien koskettimien ja basson noustessa aika ajoin pintaan. Kappaleita maltetaan rakentaa verkkaisesti ja vain pari raitaa jää alle viisiminuuttisiksi, kun yhtye etsii maksimaalista vastapainoa herkkyydelle ja isoäänisille kliimakseille. Työ on ensiluokkaista mutta toisaalta tässä kaavan toistossa piilee myös pieni ongelma: yllätyksiä levyltä on turha odottaa ja lähes poikkeuksetta kiipeäminen sinne huipulle on huomattavasti kiinnostavampaa kuin se mitä lopulta saadaan. Vokalistin roolia olisikin voinut nostaa paremmin esille juuri ”räjähdyskohdissa”, sillä nyt jokin jää vielä puuttumaan. Bändin sekoittama coctail trip-hopin, soulin ja jazzin aineksista on sinällään toimiva ja elokuvalliset lisät etenkin jousien puolelta antavat odottaa paljon tulevaisuudelta.