Absoluuttinen Nollapiste: Pisara ja lammas 2

Diu Dau

Aina luotettava Absoluuttinen Nollapiste ilahdutti reilu puolitoista vuotta sitten julkaisemalla erinomaisen Pisara ja lammas 1 -levyn. Kuten kiekon nimikin antoi jo ymm�rt��, kyseess� oli fantasia/sci-fi -tarinan ensimm�inen osa ja nyt on koittanut sen toisen puoliskon aika.

En l�hde sen kummemmin spoilaamaan itse tarinaa, joka j�i edellisen osan lopussa herkulliseen kohtaan, mutta kertojana jatkaa nytkin Tommi Liimatta ja muissa rooleissa ovat ensimm�isen levyn tavoin Erkki Sepp�nen (lammas), Olavi Uusivirta (paimen) sek� Paula Vesala (nainen). Uutena lenkkin� mukana on Milla Palovaaran esitt�m� paimenen �iti, jonka rooli on pieni mutta t�rke�. Ja kuten antiikin tragedioissa konsanaan, saa my�s kuoro kertoa omat osansa traagisiakin piirteit� saavassa tarinassa. Liimatan osuus kertojana on jopa yll�tt�v�n v�h�inen, mutta ensimm�isen osan pohjalta siirtym� on ymm�rrett�v� ja levyt kannattaakin kuunnella yht� soittoa, mik�li vain mahdollista.

Monen muun Absojen progerokkiin mieltyneen tavoin olen pit�nyt vuoden 1999 Suljettu-albumia b�ndin t�h�nastisen uran suurimpana saavutuksena, mutta Pisara ja lammas �tarinan ensimm�inen osa nousi toden teolla haastamaan kyseist� klassikkoa. T�t� taustaa vastaan odotukset toista osaa kohtaan ovat kasvaneet miltei mahdottomiksi, mutta Liimatta, Krutsin, L��kk�l� ja tuotannostakin vastannut bassotaitelija Otsala pystyv�t miltei ylitt�m��n tuon riman. Sanon miltei, koska t�lt� toiselta kiekolta ei tahdo l�yty� sit� viimeist� puserrusta jonka mainiosti kasvatettu juoni olisi ansainnut. Lis�ksi ensimm�isen osan vahvimmat osaset nousevat sittenkin kokonaisuuden upeimmiksi paloiksi, vaikka marginaali ei suuri olekaan.

Kuten totuttua Liimatan tekstit ovat t�ynn� pieni� oivalluksia sek� herkullisia helmi�. Miehen kyky sanoa vain tarvittava ja kertoa niill� puuttuvilla sanoilla loput on edelleen vertaansa vailla. Tekstien rinnalle nousevat s�vellykset, jotka kierr�tt�v�t n�pp�r�sti teemoja ja nojaavat t�ll� kertaa enemm�n koskettimiin ja vokaaleihin kuin kitaraan. B�ndille tyypillinen huumori on my�s l�sn�, mutta aurinkoisena ja tarvittavana ironisena, eik� mitenk��n �halpoihin temppuihin� sortuvana. Eip� sen puoleen, ett� moista olisi herroilta odotettukaan.

Yhteenvetona on todettava, ett� Pisara ja lammas �tarina saa asianmukaisen p��t�ksen, joka avaa yhtyeelle samalla nipun uusia ovia. Siin� miss� viidentoista vuoden takainen Suljettu muuttui nopeasti klassikoksi, on tuoreella teoksella kaikki mahdollisuudet samaan � kenties jopa enemp��nkin. Kyll�h�n t�llainen rock-ooppera k��ntyisi kovin helposti ihan teatteriksikin.