The Amazing Snakeheads: Amphetamine Ballads

Domino

Glasgow on jo pitkään toiminut skotlantilaisen rock-maailman keskipisteenä, mutta etenkin viime vuosina Clyde-joen varrelle pusertunut miljoonakaupunki on muotoutunut todelliseksi bändikypsyttämöksi, jonka sadosta tullaan nauttimaan vielä pitkään. Yksi uusista nimistä kunnian kentillä on The Amazing Snakeheads, jonka esikoisalbumi on kuin luotu öisen Glasgow’n katujen maailmasta.

Amphetamine Ballads ei nimestään huolimatta sisällä juuri balladeja, mutta se tarjoaa sen sijaan sekoituksen rockabillya, psychobillya, kuumeista kitaravetoista goottirockia, 60-luvun garagea ja loiston aikojensa Iggy Popin sukuista proto-punkkia. Näistä kaikista ja vähän muustakin The Amazing Snakeheads on pyöräyttänyt kasaan albumin, jonka rosoisuus ja raaka voima iskevät kerran toisensa jälkeen ilmat pihalle satunnaisesta kuulijasta. Avausraita I’m a Vampire kiteyttää olennaisen rakkaudesta kahteen riviin: she’s more beautiful than anyone woman I’ve met / and she fucking knows it. Tarinat eivät kerro kuitenkaan mistään lommoposkisista teinivampyyreistä, vaan kyseessä on enemmänkin vertaus siitä kuinka parisuhteessa toinen yleensä ottaa ja toinen antaa, useammallakin tasolla tarkoitettuna.

Ahdistus, epäluulot ja maaninen vimma ovatkin monen biisin kantavia rakenteita näkökulman vaihtuessa. Kurjuus ja kipu eivät tietenkään ole innoittajina mitään uusia juttuja, mutta etenkin joydivisionmaisesti vaaniva Swamp Song saavuttaa sen upottavan tunteen johon harva yhtye yltää. Lisäpinnat kunnon depiksistä irtoavat myös raivoaan saksofoninkin kautta purkaville Flatlining ja Where is My Knife? -raidoille. Every Guy Wants to Be Her Baby poikkeaa vielä Tom Waitsin isännöimässä savuisessa jazz-baarissa, jonka tunnelmaa voisi leikata veitsellä. Intiimi, ihon alle ryömivä ja neljän minuutin kohdalla 60-luvun garage-rockiksi muuttuva siivu onkin levyn viimeinen loistonhetki, sillä tämän jälkeen ryhmän alkaa nykimään ja parilla viimeisellä raidalla menovesi uhkaa loppua jo tyystin.