Tuomari Nurmio: Dumari ja Spuget bailaa!

Ratas

Tuomari Nurmio julkaisee levyjä harvakseltaan. Nurmio tunnetaan siitä että hän kypsyttelee albumeja pitkään, ja samalla hän nauttiikin musadiggareiden keskuudessa korkeampaa arvostusta kuin vaikkapa liukuhihnatahtiin luottava Dave Lindholm. Nurmio on 2000-luvulla julkaissut vain kaksi kokonaan uudesta materiaalista koostuvaa levyä, joskin keikoilla äänitetty Tuomari Nurmio & Korkein oikeus (2002) sisältää vain muutaman aiemmin julkaistun laulun.

Sen sijaan Nurmio ja hänen kulloinenkin levy-yhtiönsä ovat olleet taitavia paketoimaan vanhaa uusiin kansiin, sillä kaikesta huolimatta Nurmion 2000-luvun tuotannosta löytyy peräti yhdeksän albumia, mikäli lasketaan kokoelmalevyistä mukaan vain isommalla ja virallisemmalla panostuksella tehdyt Tuhannen kapakan lauluja ja Dumari-boksi.

Dumari ja Spuget bailaa! on puolestaan jonkin sortin ennätys uudelleenpaketoinnissa. Samaisen bändin kanssa nimittäin levytettiin osittain vanhoja biisejä jo edellisellä albumilla. Nyt ohjelmistossa on keskitytty hiukan tuntemattomampiin albumiraitoihin uran varrelta, mutta livelevy ei ole edes keikkamateriaalia vaan studioäänitys.

Miksi tämä albumi ja mukana oleva dvd on siis tehty? Nurmiolla on aina ollut erinomaisia keikkabändejä, eikä Spuget ole poikkeus. Tuomarin bändien mittapuulla se ei kuitenkaan ole mistään ainutlaatuisimmasta päästä. Tyylikkäistä huippusoittajistaan huolimatta se on viihteellinen orkesteri, jota Tuomarin rujo laatikkokitara ei muuksi naamioi. Homma svengaa parhaimmillaan loistavasti, mutta niin se on tehnyt ennenkin. Näistä versioista ei erotu oikeastaan kuin hulvaton James Brown -tribuutti Sähkö!, sulavasti rullaava Hunajainen paholainen ja vastustamaton Balkan-jytä Maailman paras näyttelijä. Musiikki on toki hyvää koko cd:n ja dvd:n mitalta, mutta hyvän ja loistavan välissä on tunnetusti pitkä rako. Jos artisti on yltänyt toistuvasti loistavan puolelle, häneltä on lupa vaatia enemmän kuin pelkkää hyvää.