Red Kaukasus: The Architect

Omakustanne

Post rockin ja post metalin epäselvillä raja-alueilla riittää liikkumatilaa, ja noissa sumuisissa maisemissa tunnelmoi myös tamperelainen Red Kaukasus tummasävyisellä esikoisalbumillaan. Debyytin kuusi kappaletta kellottavat yhteensä hieman päälle 41 minuuttia, joten turha kiirehtiminen on jätetty toisten murheeksi. Biisien hidas paisutus ja harvat ääniräjähdykset antavatkin albumille viipyilevän, tietynlaisella tavalla pohtivan tunnelman.

Kunnianhimoa riittää niin sävellyksissä kuin sovituksissa, eikä kiemuraisissa rakennelmissa rynnätä ilmiselvimpien ratkaisujen perässä, vaan biisit saavat kasvaa orgaanisesti vailla sen kummempia aitoja. Tästä vapaasta versoilusta kumpuavatkin albumin suurimmat vahvuudet ja heikkoudet. Ryhmän kynästä on irronnut monia hienoja teemoja ja ideoita, eikä niiden varioiminenkaan tuota ongelmia, mutta tiivistämisen tai karsimisen jalo taito ei kuulu tamperelaisten vahvuuksiin. Tästä johtuen sinänsä toimivia ideoita pyöritetään liian pitkään ja mukaan on päässyt selvästi heikompaakin materiaalia. Lisäksi kipalenippu on veistetty turhan tarkasti samasta puusta, jolloin se aina tarpeellinen vaihtelu ja todellinen yllätyksellisyys jäävät puuttumaan.

Red Kaukasus kärsii nuorten yhtyeiden universaaleista ongelmista ja tuottajan puuttuessa näkökulma omaan materiaaliin on vaikea pitää rehellisenä, joten bändiä on turha tuomita vielä turhan raskaasti. Esikoinen on puutteistaan huolimatta lupaava ja alku-uran biisipaletti on nyt ikuistettu jälkipolville. Seuraava kiekko, jonka materiaalia ryhmä lähtee toivon mukaan työstämään jo hyvinkin nopeasti, tulee punnitsemaan yhtyeen veren vasta toden teolla.