Julkaistu: 09.06.2014
Arvostelija: Mika Roth
Mascot
Jeffrey Phillip Wielandt eli kotoisammin Zakk Wylde on johtanut Black Label Society –yhtyettään läpi tuulten ja tuiskujen kuudentoista vuoden ajan. Ensimmäisinä vuosinaan yhtye suolsi ulos pitkäsoittoja tasaisen tappavaan tahtiin, mutta viimeisten kiekkojen aikana levyväliksi on vakiintunut olympialainen neljä vuotta. Suurin muutos aiempaan on alusta asti mukana olleen luottokitaristi Nick Catanesen lähteminen pois vahvuuksista, ja lisättäköön vielä että edellinen kiekko tehtiin noin kolme rumpalia sitten.
Mennyttä on myös se raskaus ja totaalisuus joka määritti aikoinaan bändin soittoa. Puheet groovaavasta metallista voikin unohtaa suoralta kädeltä, sillä BLS vuosimallia 2014 on useimmiten aikuiseen makuun sopivaa formaattiradiorockia. Uhkaavasta nimestään huolimatta Catacombs of the Black Vatican on pääosin pehmeää, harmonista ja – ikävä kyllä – erittäin usein myös kaikin tavoin harmitonta keskitien täytettä. Wylde kuulostaan jälleen monissa kohdin oppi-isältään Ozzy Osbournelta, mutta edes Pimeyden Prinssi ei hukannut muniaan näin pahasti nolottavimpien tosi-tv hölmöilyjenkään aikoina.
En voi kuin ihmetellä, että mitä Wyldelle oikein tapahtui. Tekniseltä puolelta tarkasteltuna kaikki on mainiosti paketissa, sillä kiekon soundit ovat kuulaan selkeät ja soittimet erottuvat mallikkaasti toisistaan, mutta innostus ja palo – se korventava tuli, joka kohosi aikoinaan miehen soitosta, on näivettynyt piskuiseksi liekiksi.
Ozzy Osbournen soolobändin kitaristina maailmanmaineeseen ponnahtaneen Zakk Wylden vuonna 1998 perustama heavy metal orkesteri. Uransa alkupuolella yhtye soitti groovaavaa, sludgeenkin hetkittäin taipuvaa metallia, mutta sittemmin bändin soitto on siirtynyt lähemmäs valtavirtarockia.
Linkki:
blacklabelsociety.com
(Päivitetty 9.6.2014)