Julkaistu: 08.06.2014
Arvostelija: Mika Roth
Bianca Pop
Suomirockin pelastajaksikin tituleerattu Modernistit ottaa sopivasti etäisyyttä kotimaansa ilmeisimpiin rock-ilmentymiin toisella albumillaan. Puolitoista vuotta sitten ilmestynyt debyytti Sanotaan tää on nykyaikaa nojasi vielä henkisesti Tampere/Pori –akselille, mutta toisella pitkäsoitolla nelikko harppaa musiikillisilla peninkulmasaappaillaan merten yli kohti Britanniaa.
Tältä pohjalta onkin sopivan ironista, että albumin starttaa Kekkosslovakia, vieläpä Jutta Urpilaisen ääni-introlla ryyditettynä. Aika mennyt se ei koskaan palaa, todetaan, ja hyvä niin. Historia oli eilen -levyn tuottajaksi kiinnitetty Arto Tuunela on nostanut tahollaan oman Pariisin Kevät -yhtyeensä mestaruussarjaan, mutta mies osoittaa tuottajantaitonsa keskittymällä Modernistien vahvuuksiin eikä oman kaavansa toistoon. Studion hämärissä onkin syntynyt puhdas kitararocklevy, jolla kuusikieliset soivat joko isosti tai tosi isosti, kuten tuottajakin on todennut. Soundissa on jotain samaa kuin takavuosien Suedella ja Pulpilla, eikä uransa alkupuolen Radioheadkaan ole mikään taivaalta kaapattu vertailukohta.
Tämän kaiken Modernistit kuitenkin kanavoi omaan soundiinsa, omaan näkemykseensä ja omaan palapeliinsä, jonka kuva alkaa muistuttaa enemmän ja enemmän mestariteosta. Mainioita esimerkkejä eri perintölinjojen yhdistelystä ovat zencafemainen Aura sekä raskaasti möyryävä päätösraita Olen nähnyt tulevaisuuden. Itse näen bändin horisontissa suuret mahdollisuudet.
Kotimainen kitaravetoista rockia soittava yhtye, joka yhdistää Kekkosslovakian ja brittiläisen tummasävyisyyden toisiinsa sortumatta silti liialliseen synkkyyteen.
Linkki:
modernistit.com
(Päivitetty 8.6.2014)