Anette Olzon: Shine

Ear

Anette Olzon tullaan luultavimmin aina muistamaan viiden vuoden mittaisesta pestistään Nightwishin vokalistina, joka päättyi ei-niin-tyylikkäästi kesken vuoden 2012 kiertuetta. Syyt yhtyeen ja vokalistin eroon olivat mitä olivat, mutta Shine on lähes parhain mahdollinen siirto minkä Olzon saattoi tehdä soolouransa aluksi. Ja kyllä: albumilta voi kuulla viestejä jotka on suunnattu entiselle yhtyeelle, mutta Shine ei ole mikään katkeran naisen tilitys, vaan jotain paljon enemmän. On myös syytä ottaa huomioon, että Olzon synnytti kolmannen lapsensa ja meni naimisiin tässä välissä, joten pitkäsoiton tunnelma on enimmäkseen positiivinen.

Olzon on ollut mukana kirjoittamassa jokaista Shinen kymmenestä kappaleesta, joista vanhimpien juuret ulottuvat aina viiden vuoden taakse. Tyylillisesti albumi liikkuu pehmeän pop-metallin, seesteisen rockin ja hetkittäin jopa hiukan folkin alueilla, kaiken soidessa suuresti ja massiivisesti. Lopputulos kuulostaakin raskaimmillaan Within Temptationin ja satunnaisen Euroviisu-kipaleen risteytykseltä, kaikkien ”pakollisten kuvioiden” ollessa kohdillaan. Seesteisempien suvantojen herkistelyissä mielleyhtymiä syntyy puolestaan Enyan ja tämän lukuisten kopioiden suuntaan, tosin Olzonin tapa ampua vokaalien voima överiksi lienee perintöä Nightwish-vuosista. Vain 35 minuutin mittaisena kokonaisuutena kumpikaan em suunnista ei ehdi kehittyä täyteen huippuunsa ja albumi tuntuu kerta toisensa jälkeen loppuvan kesken, juuri kun jotain oleellista olisi syntymässä.

Kuten todettua Shine on ristiriitaisten tunteiden ja pitkän aikajakson tuotos, joka summaa Olzonin elämän viimeksi kuluneet viisi vuotta. Kiekko on kuitenkin samalla kiintopiste, josta voi lähteä luomaan jotain uutta ja mielenkiintoista, jotain joka saattaa hyvinkin puhjeta kukkaan jo seuraavalla yrityksellä. Tähtisaalis jäi epätasaisuuden ja lievän sekavuuden vuoksi vain kolmeen, mutta itse olin positiivisesti yllättynyt lopputuloksesta.