Julkaistu: 05.06.2014
Arvostelija: Mika Roth
Monika Enterprise
Berliinissä asuva Islaja, eli Merja Kokkonen, on aiemmin julkaissut folkahtavaa, harrasta, joskus jopa virsiksi luonnehdittavaa musiikkia. Vajaan neljän vuoden takainen Keraaminen pää -albumi oli tuon kehityksen, Islajan vangitsevan ja omalaatuisen taiteen, huipentuma, kuten Desibelin Antti Hurskainen asian kiteytti.
Yllätykset, arvaamattomuus ja omaleimaisuus ovatkin leimanneet Islajan uraa, mutta siitä huolimatta Suu on yllätys monella tasolla. Ensimmäinen reaktioni tuoretta kiekkoa kuunnellessa oli, että jostain syystä kappaleet on nyt päätetty julkaista suoraan demo-muodossa. Niin karsitut, huojuvat ja pahimmillaan kompastelevat ovat vokaalien taakse kyhätyt hennot syntetisaattori-kehikot, joiden ohut äänimaisema haastaa kuulijan toden teolla. Tästä Prisman lastensoitinten alepäivien pulputuksesta ja töksähtelystä joko pitää tai ei, niin ehdotonta levyn lo-fi henkisyys on. Omintakeiset melodiakulut, sovitukselliset yllätyskurvit ja persoonalliset aiheet ovat edelleen Islajan vahvuuksia, mutta nyt niitä vahvistetaan aivan uusin tempuin.
Folk ja elävät soittimet ovat saaneet tehdä tilaa elektronisten äänten asfalttiviidakolle, mutta samalla jokin tässä harrastelijamaisessa heilumisessa viehättää. Ja kenties tämä käännös oli elintärkeä itse taiteilijalle, oletinhan minäkin kuulevani jotain tyystin muuta kuin mitä albumi lopulta tarjosi. Kaikki on jälleen avointa ja mitä Islajan seuraava levy tuokaan tullessaan, se tulee olemaan tämän jälkeen väistämättä jonkin sortin yllätys.
Kotimaisen Islajan haaveellinen ääni on se, joka johdattaa ja kannattelee folkahtavia, välillä jopa virsimäisiä lauluja. Laulua tukevat joko ystävien laulut ja kättentaputukset, akustisesta kitarasta loihditut melodiakulut ja kielten näppäilyt, erilaiset kellot, lasit ja niistä kasvavat rytmit, puhaltimien vedot, lelut ja lelulta kuulostavat koskettimet, haitari sekä melodika tai konesämplet. Islajan moniulotteinen kokeellinen ilmaisu liikkuu luontevasti psyke-folk-sävyistä minimalistiseen äänimaalailuun ja avariksi kasvaviin kaariin.
Vuonna 2014 Islaja siirtyi Suu -pitkäsoiton kautta ainakin hetkellisesti syntetisaattoreiden taustoittamaan musiikkiin. Tosin kappaleiden peruslinjat jatkavat entisillä jäljillä, joten muutos on enemmänkin soundillinen kuin tyylillinen.
Linkki:
Hertta Lussu Ässä desibeli.netissä
islaja.com
(Päivitetty 5.6.2014)