Kate Tempest: Everybody Down

Big Dada

Innostuin lontoolaisen Sound Of Rumin kolmen vuoden takaisesta Balance -levystä oikein kunnolla. Yhtyeen akustisesti jazzahtavan mutta drum n´ bassin jykevillä kulmilla varustetun soiton päällä kuultiin uutta brittiläisen räpin komeettaa, karheasti intensiivisellä flow´lla tekstiä vuodattanutta nuorta Kate Tempestiä. Nyt räppäri, spoken word -artisti, runoilija ja käsikirjoittaja julkaisee ensimmäisen soololevynsä.

Everybody Down niveltyy Tempestin tulevaan romaaniin, jokaisen raidan sukeltaessa yhteen kirjan luvuista. Kyseessä on siis poikkitaiteellinen kokonaisuus, jota toki avaisi lisää jos kirjaankin pääsisi samalla tutustumaan. Musiikillisesti Dan Careyn alias Mr. Danin tuottama Everybody Down jatkaa SOR:in rumpubassosti kumisevaa hiphop-vaellusta moninaisine elektromausteineen, nostaen bändilevyä vahvemmin Tempestin puolittain puhelauletun äänen eturiviin. Lähin verrokki on edelleen The Streets jo pelkän murteen takia, Tempestin ollessa kielellisesti vähintään yhtä taitava. Biisillisesti levy ei kuitenkaan ihan vastaa Balancen nostamaa riemua saati herra Skinnerin huippuhetkiä, ehkäpä koska Everybody Downilla tarinat ovat keskiössä, musiikin luodessa hiukan enemmän taustaa jossa neidon blaastin kelpaa hölkätä eteenpäin. Balance viehätti jopa silloin kun Tempest ei ollut mikin takana. Tarinallisempi hiphopin haara ei meikäläiselle haasta biisikoukkujen taikaa.

Toki keskimäärin tausta-pörinä-laukan ja Tempestin nimensä mukaisesti myrskyävän verbaalitulituksen yhdistelmä toimii ja viehättää. Nostojakin löytyy, kuten uhkaavasti junnaava ja pörisevä avausraita Marshall Law sekä äärimmäisen koukuttava Lonely Daze, jonka laiskan rullaava rytmi nappaa mukaansa kuin vaivihkaa. Chickenin paikoin kiihtyvä ja taas pois pyyhkäistävä humina sana-akrobatioineen nostaa pisteitään kuuntelu kuuntelulta. Myös The Beigenessin vauhdikas ja ilman aggressiota päällekäyvä keinutus toimii, jopa tanssilattiamielessä. Stinkin peltinen pauke, uhkaavan keskiöisen The Heistin päällekkäisäänitykset ja A Hammerin kylmästi kumiseva pörinä saavat kaikki höristämään korvia. Ihan joka biisiin musiikista ei irtoa herkkuja, vaikka Tempestin yhden yön aikana Careyn studion jammailusessiossa tallennettu suoritus onkin omaa luokkaansa alusta loppuun.