Juno & The Gambit: Trapetsitaiteiluu

QCL/GBR

Suomalaiset r�pp�rit, sek� soolourallaan menestynyt ett� hittiyhtyeist� Elokuu ja SMC L�hi�rotat tuttu Juno ja turkulainen, kohta kymmenen vuotta piireiss� sek� useammalla kielell� r�p�nnyt ett� aktiivisesti musiikkia tuottanut The Gambit ly�v�t k�tt� yhteen. Yhteisalbumilla Gambiitti on s�velt�nyt biisit, tarinoista herrat vastaavat yhdess�. Teemana on groove "juurir�p" amerikkalaisen funkahtavan hiphopin ja 70-luvun mustan soulin hengess�.

Mit� yhteisty�n hedelm�st� sitten j�� kuulijalle k�teen? No ainakin Gambiitti on hyvin saanut tiivistetty� valituista juurista toimivia musiikillisia palikoita kaksikon k�ytt��n. Molempien r�p�ytys on sulavaa, vaikka sellaista r�p-flow�n hurmaa ei t�ll� levyll� juurikaan kohtaa. Avainasia on tietysti l�ytyyk� sellaisia biisej� joilla Trapetsitaiteiluu nousee massasta?

Levyn alku ei oikein kolahda. Vaikka ys�ri-r�pin hengess� maustetaan mm. Punaviinei & Klassikoit -raidalla, ei kappaleesta nouse sen enemp�� s�vellyksellisi� herutuksia tai sanallisia nerouksia jotka j�isiv�t p��h�n soimaan. Kaban vahvistama Pist� Likoon (Musta Korppi) askeltaa tylyhk�n j�mer�sti ja nais��ni kerrossa toimii, mutta muuten j��d��n hiukan liikaa paikalleen junnaamaan. Avauksesta toki parantuu. Taskuis Reiki� jatkaa j�merien mausteiden ja kirkkaampien elementtien yhdistely�, mutta sanallisen flown puolesta menn��n peruskauralla.

Ensimm�isen� singlen� kuultu letke�n kes�inen Diggaan tippuu omaan korvaan huomattavasti paremmin. Kepe�mpi musiikillinen ilme tuntuu sopivan my�s Junon ja The Gambitin r�peille, letkeily sujuu luonnostaan. Rane Raitsikan kitarasoolo ei juuri lis�arvoa tuo vaikka sopiikin hyvin aurinkoiseen ilmeeseen. Nimibiisin hiippaileva kertos�e on ihan mieleen j��v� mutta muuten ei oikein l�hde, soul-laulaja Johanna F�rstin vahvistama pianovetoinen Unelmat on Diggaan-biisin ohella single-kelpoinen teos, toki l�hinn� sekin loistaa autereisella kerrollaan. Pahaenteisempi Duunaa Sun Duunei tuntuu sopivan kaksikon r�peille osuvammin.

J�lleen rennompi mutta toimivasti tummasyinen Bisneksi� on ok, ei sen enemp��. L�hes unelias ja hyv�ll� tavalla hypnoottinen L�hde Matkaan Mun Kaa on pilvih�tt�r�st��n huolimatta melkoisen maukas annos, Sala��gaa p�hn�tt�� j�lleen paikoillaan Karrikoiramaisen sokerisella otteella. P��t�ksen� kuultava Rikas Mies sukeltaa pianolla rennosti ja leppoisasti l�hes slovari-maisemiin. Staffron levynraaputus ja r�p�ytysten eteenp�in h�lkk��v� ilme tuo reippaampaa vastapainoa. Se varsinainen kipin� j�� silti saavuttamatta. Sama ongelma on suurimmassa osassa biiseist�, onneksi l�ytyy my�s niit� korvia h�risytt�vi� hetki�.