Eri esitt�ji�: Nyt kolisee

Warner

Nyt kolisee. Vaikka 2014 ei ole viel� edes puoliv�liss�, uskallan v�itt�� ett� t�ss� on kotimaisen musiikkivuoden nerokkain idea. Jos viime vuonna Palefacen, Tommy Lindgrenin ja Redraman erinomainen yhteisty� Ricky-Tick Big Bandin kanssa oli ennalta arvattavaa ja ehk� hivenen laskelmoituakin, nyt tuskin kriittisink��n vastustaja voi heilutella samaa korttia.

J. Karjalaisen menestysalbumi Et ole yksin (josta en suostu k�ytt�m��n sanaa paluulevy, sill� kaukana soittolistan mukavuusalueesta tehty L�nnen-Jukka-trilogia oli erinomainen) taipuu hip hop -versiona kahden maailman ja musiikillisen ajan sulautumaksi upealla tavalla. Sen saumaton ja tyylik�s mutta luova yhteisty� onkin ollut sit� aivan alusta asti: J. ja h�nen rumpalinsa Janne Haavisto itse juttelivat niit� n�it� Ruisrockin backstagella, kun Haavisto totesi ett� Et ole yksin sis�lt�� "yll�tt�v�n paljon k�tketty� hip hoppia".

Siit�h�n se sitten l�hti, sill� keskustelun kolmantena osapuolena sattui olemaan Paleface. "Karri Kalpeanaama" l�hti vet�m��n projektia ja kirjoitti listan levylle haluamistaan hip hop -tekij�ist�. Periaatteessa samoilta syv�n Etel�n puuvillapelloilta ponnistavat blues ja hip hop sointuvatkin luontevasti yhteen. Suomalaiset hip hop -huiputhan tekev�t aivan samaa kuin Karjalainen tai vaikkapa Tuomari Nurmio: sulauttavat vierasta kulttuuria omaan ja punovat siit� sinivalkoisten s�velten uutta dna:ta.

On syyt� painottaa, ett� Nyt kolisee ei todellakaan ole mik��n remix-albumi. Siihen viittaa oivasti my�s levyn nimianagrammi. Karjalainen on kyll� kaikkien kanssa, mutta alkuper�iset palikat on laitettu t�ysin eri j�rjestykseen - ja mukaan otettu v�hint��n saman verran uusia. Tekij�iden nimilista puhukoon tasonsa puolesta: Solonen & Kosola, Pyhimys, Tommy Lindgren, Asa, Stepa...

Ja tietenkin Paleface, joka laittaa ensin Sidi Hossni Boudalin kanssa Kreosoottii aivan uudelle Ingouba-kiertoradalle, palatakseen lopussa isomman possen kanssa tekem��n komeasti Historiaa (Mennyt mies). Huomattavaa onkin, ett� vaikka levyll� on my�s p��lle liimatun tuntuisia Karjalais-viittauksia, ilahduttavan moni artisti on l�htenyt tekem��n itsen�ist� taideteosta joka parhaassa tapauksessa keskustelee alkuper�isen kanssa. Kun Karjalaisen Riisinjyv� laittaa muutamassa riviss� pakettiin kaukomaaturismin sek� kriittisest� ett� turistin n�k�kulmasta ��rimm�isen kauniisti, Tommy Lindgren irrottaa siit� puolitoista s�keist�� ja rakentaa p��lle toimivaa maailmantuskapohdintaa (Mit�t�n). Paleface ja Lindgren ovatkin suomalaisen hip hop -historian suurmiehin� vuodesta toiseen niit� harvoja kotimaisia r�p�ytt�ji�, joiden tekstit kest�v�t tarkastelua my�s asiayhteydest��n irrotettuna. Toki genrekin on yh� verrattain nuori.

Ainoastaan yksi levyn 13 esityksest� l�htee kenties etuk�teen "helpoimmalle" tielle, rakentamaan r�p�tysosiot puhtaasti s�keist�iksi ja toistamaan alkuper�isen kertos�keen sellaisenaan. Hyv� ett� l�htee. Heikki Kuulan reggaeksi vedetty Ilonalle tuntuu nimitt�in v�lill� jopa viel� paremmalta kuin alkuper�inen Syd�nlupaus.

Muutama remix-versiolta kuulostava veto pudottaa hivenen ylipitk�n albumin kaikkein korkeimmalta korokkeelta, mutta levylt� l�ytyy silti puolen tusinan verran t�yden kympin suorituksia. Edell� mainittujen lis�ksi t�h�n kastiin kohoavat ainakin Junon & Alex Sandungan Mi chica canela (Marquita), joka on my�s multi-instrumentalisti Abdissa Assefan taidonn�yte. Siin� kohtaavat paitsi hip hop ja americana my�s Kenia, Gambia, Yhdysvallat, Havanna ja Kruununhaka. Monikulttuurisuutta jaloimmillaan.