Jerry Kannu & Lentopetroolit: Kiertoradalla

Vandango Levyt

Rockin, bluesin ja popin välillä operoiva vantaalainen rock-yhtye Jerry Kannu & Lentopetroolit ihastutti puolentoista vuoden takaisella debyytillään sen verran vahvasti että viisikko piti ottaa jutulle. Nyt on toisen luvun aika. Edellisellä albumilla rouhean ja koukukkaan rocksoundin kuorrutti ja nosti ennestään korkeammalle muutama erityisen nautinnollinen biisi, nyt mennään yhtä lailla samojen vahvuuksien voimin mutta tähtihetkien hakeminen on haasteellisempaa. Onneksi käyrä pysyy keskimäärin mukavan korkealla tasolla. Juurevammaksi levyä saatteessa mainostetaan, ja onhan siellä aiempaa enemmän sitä mutaista blues -askelta...

Pidän edelleen yhtyeen suoraviivaisesta, rehellisen suomenkielisestä ja ärhäkkään munakkaasta rocketista, jossa riittää myös pop-koukkua ja viekoittelevaa silmäniskua. Silti - poikkeuksena meikäläisen normidiggailuihin ja edellisen levyn nostoihin, Kiertoradalla tuntuu maistuvan melkein paremmin niissä kohdin joissa yhtye lähtee eniten vaeltelemaan ja luopuu hetkeksi niistä pääosin kokonaisuutta leimaavista suoraviivaisemmista poluista. Liekö osasyynä tasavahvempi kokonaispaketti? Ehkä yli kymmenminuuttiseksi venytetty vaaniskeleva päätösraita Viittojarapu haahuilee hiukan liikaakin, mutta esimerkiksi sitä edeltävä Viski & hellut hevahtavine säröineen ja haara-asentoineen iskee vahvasti tällaiselle ei-niin-hevin-ystävällekin. Pirullinen mutta leppoisa Tervetuloa löylyyn blues-namuttelee eleettömyyteensä nähden erittäin koukuttavasti. Maistuva sivuraide on myös akustinen Presidentti.

Wah wahilla keimaileva avausraita Apollo vaaniskelee levylle yläotsikon ryhdikkäästi, Kun benji ei veny enää osoittaa että yhtye osaa edelleen koukuttaa kevyemminkin ja leppoisammalla iltapäivän ilmeellä. Silti ensimmäinen oikeasti päähän jäävä raita on vauhdikas Olé, joka istuu pallogrilliin mainiosti. Hiki päässä vatkaava Sussiunaa ja yhtä lailla nousuhumalainen ketkutus Perjantai on sitä parasta "helppoa" Lentopetroolia, josta on helppo diggailla sen irtonaisen otteen takia. Vieläkään yhtye ei sorru turhaan tosikko-irveeseen vaan osaa ottaa rennosti silloinkin kun diesel jyrähtää.