Weeping Willows: The Time Has Come

Razzia

Eräs tuttavani kiteytti Weeping Willowsin aika laittamattomasti: "Topi Sorsakoski juo viinaa lavan takana" -rautalangan parhaat kliseet kuorrutettuna Amerikan indierokilla ja ruotsalaisella pop-osaamisella. Neiti aika on toki ehtinyt kieriä kerran jos toisenkin universumin lattialla vuoden 1997 Endless Night -debyytin jälkeen, mutta tyylikäs altavastaajaiskelmä virtaa edelleen itkevien pajujen viherhiukkasissa.

The Time Has Come on toisaalta jälleen uusi painos tuttua ja turvallista Weeping Willows -dna:ta. Siis ainakin yllekirjoittaneelle, jonka näkemys bändistä perustuu ensimmäisiin levyihin. Toisaalta se on myös pirun komea, pakottomasti ja rennosti soiva albumi - ja ainakin minulla se painaa vaakakupissa enemmän kuin väkinäinen uusiutumisen pakko.

Tästä albumista voi huoletta puhua comebackina, olihan edellisestä studiolevystä Fear & Love ehtinyt vierähtää jo seitsemän vuotta. Todellakin, tämä on vasta yhtyeen kuudes studioalbumi, sillä vokalisti Magnus Carlson on useamman levyn kattavalla soolourallaankin ehtinyt flirttailla muun muassa jazzin kanssa pääosin onnistuneesti.

Toki on sanottava, että kenen tahansa jessekaikurannan ulisemina nämä laulut eivät välttämättä kuulostaisi yhtä vahvoilta. Kun laulaja kuulostaa yhtä aikaa Topi Sorsakoskelta ja Morrisseylta, se ei ole ihan vähän se. Albumin pop-balladit ovatkin kuin suoraan The Smiths -nokkamiehen soolouran laulukirjasta. Tietysti sillä substanssierotuksella, että kun Carlson laulaa kaihoisasti miten "maailma on kaukana poissa ja mennyt nukkumaan", Moz toteaa miten "maailma on täynnä sammuvia tylsimyksiä - ja minun täytyy olla yksi heistä".

The Time Has Come on merkillinen albumi. Normaalisti nykylevylle tulee lätkäistyä viisi tähteä, mikäli törmää (kerran-pari vuodessa) julkaisuun jolla on vain hyviä biisejä. Tämän albumin kohdalla tasaisuus ei kuitenkaan nosta mittaria aivan noille havinoille. Tärkein yksittäinen esitys on menevä It Takes a Strong Heart to Love, joka estää albumia sukeltamasta liian syvälle seesteisyyden kahleisiin. Nyt kaikki on hyvin, mutta viimeisin puristus ja piikki tasokäyrässä jää puuttumaan.