Samuli Putro: Taitekohdassa

Kaiku

Näytös oli peruttu/mä tunnen sinut nykyään niin hyvin/että tiesin tästä ongelmia seuraavan/Kiinalaisen ravintolan pöytävaraus oli vasta kahdeksalta/kaupungissa baarit sekä liikkeet kii/Ennen kun kiroiltiin/oli sävy joko hauska taikka erittäin hauska/Nyt aistin raivoa/ se ehkä iästäsi johtuu/olet kolkytviis ja yhä lapseton nainen.

Vaikka Taitekohdassa-albumin ja samannimisen laulun avaava säkeistö on kliseistä putrismia pahimmillaan, kaukosäätimen stop-nappia ei kannata silti hapuilla. Ei, vaikka radiosoittoon "täydellinen", mainostajia tai kuulijoita suututtamaton Kuka tahansa kelpaa niittää samaa keskinkertaisuuden satoa, joka nimibiisissä alulle kylvettiin. Alkuduo onkin Putron yritystä kuvata isoja asioita, kuvaamatta lopulta yhtään mitään yhtään mistään.

Kuin salamaniskusta kaikki kuitenkin muuttuu. Tosin Milloin jätkät tulee kuulostaa aluksi lähinnä epätoivoiselta yritykseltä toistaa Zen Cafen takavuosien Harri-hittiä. Kuuntelukerrat paljastavat kuitenkin paitsi tarttuvan rokkibiisin myös laajemman psykososiaalisen tutkielman koulukiusaajasta ympäriltä tulevien (tai kiusaajan kuvittelemien) paineiden alla. Kiusaajan kiusaantuminen kiusatun kaveruusyrityksistä on ihan aidosti koskettavaa - ja vähintäänkin ansaittua.

Muutamilla riveillä Putro onnistuu kertomaan yksityiskohtien kautta myös sellaisista "pienistä" aiheista kuin lapsensa aikuistumisen (ja oman vanhenemisensa) pelkäämisestä, yksinhuoltajuudesta sekä perheväkivallasta ja alkoholismista - lapsen silmin. Albumin oikeastaan kunnolla aloittava Totutusta poiketen on puolestaan isän yksinpuhelua harvoin näkemänsä tyttären vastaajaan. Jossain liikahtaa, kun mökiltä soittava isä kertoo ettei "totutusta poiketen" olekaan jurrissa ja vannoo laittaneensa korkin kiinni kuultuaan saavansa lastenlapsen. Putro kuitenkin hämmentää pakkaa toistamalla samaa kertosäettä, jonka voi yhtä lailla tulkita humalaiseksi jankkaamiseksi - eli valehteluksi.

Albumi saavuttaa kliimaksinsa päätöstriossa. Synnyin tahtomaan sut on virkeästi rokkaava pala riiuureissulle matkaavasta miehestä - ja jälleen Putro on ytimessä: Sun vartes ujolta näyttää/mutta tiedän sen huijaavan/kuin riivattu leija. Taximiehen unelmia sopisi draamaelokuvan loppukohtaukseen ja Älkää unohtako toisianne saman leffan lopputeksteihin: Kun äänenne sortuvat/useista kohdista/löytäkää korjattavaa.

Taitekohdassa on nimensä mukainen teema-albumi, jossa ohimennen sanottu pitää riviensä välissä jotain paljon suurempaa. Putron pienoisnovelleista saisi parhaimmillaan kokonaisen jakson television minisarjaan. Mutta vain jakson, sillä yhteistä näille tarinoille on katarttisen lopun puuttuminen. Albumin loppukiri on vakuuttava, mutta se ei riitä pelastamaan heikkoa lähtöä.