Julkaistu: 13.04.2014
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Taajuusvarjostin
Helsinkiläinen urbaanin rytmimusiikin orkesteri on kakkoslevyllään laajentanut skaalaansa mm. funkin suuntaan entisen reggae-maiseman ohella. Letkeä pelimannimeininki on edelleen leimaava tekijä, mutta räp-painotus on jopa aiempaa vahvempi. Biisikynän terävyys on pysynyt hienosti matkan varrella, sekä sävelratkaisuissa että räp-sloganeissa. Vieraina kuullaan Jonttia ja Shakaa, erikseen eri biiseillä. Lossi T:n ja Pelikaani räpäytyksen vastapaino on aiempaakin selkeämmin laulaja-kitaristi Oona Kaparin vahva laulu. Arto Nevalaisen haitari ja foni tuovat Juoksut-soundiin ihan omanlaistaan painotusta.
Juoksut on hyvässä vauhdissa heti alusta lähtien. Tulta tulta! on lähellä niitä samoja Jamaikan rentoja taistelulauluja mihin edellisellä jäätiin, niin kepeän kaihoisan soiton kuin Lossi T:n jylhän reggae-räpin puolesta. Tarttuvinta osastoa on myös NIMBY eli not in my backyard eli Ei mun takapihalla, joka tarttuu ihmisten elitistiseen itsekkyyteen koukukkaasti. Toisaalta kerron korvamato on myös nopeasti aika ärsyttävä...
Shakan kanssa hölkättävä Osta puuttuu kulutuskulttuuriin melko seesteisesti, lopun funkahtavat soolot ja vaihtelut piristävät kokonaisuutta. Haitarisvengaava Ei yhtäkään todistajaa huohottaa nytkien, tuoden Kaparin kaihoisalla laulukaarella vastakohtaa vaaniskeluun. Unelias ja öisen melankolinen Maa meiän on mukiinmenevä illan viimeinen hidas, mutta pyörittelee paikallaan hiukan liiankin seesteisesti. Hiukan vinossa askeltava Päivän agenda pistelee reippaammin ja nousee komeaan kuorokertsiin. Hispaanokauppiaan raukea lattarisvengi on samoin piristävä Antero Prihan trumpetteineen ja Erno Haukkalan pasuunoineen.
Samat torvet koristavat myös Juurien pienieleistä laukkaa. Tässäkään Juoksut ei lopulta lähde vaikka perushölkkä on mukavan vaaniskelevaa ja monisävyistä. Päätöraita Tuhon vuosi vahvistuu Jontilla ja onnistuu jotenkin edellistä paremmin hengittämään vaikka hölkkä on vähintään yhtä kipakkaa. Kaparin haikea laulu, haitarin veikeä mauste, rikkaasta sovituksesta huolimatta ilmavampi paketointi... Hyvä maku jää sen myötä loppuun vaikka levy lataa alkuun astetta tarttuvammat iskut. Ei mun takapihalla ei ole huono, muttei ihan iske loppuun asti. Edellisestä jäi ehkä tuoreena tuttavuutena vahvempi jälkimaku.
Helsinkiläinen urbaanin rytmimusiikin ryhmä hyödyntää Jamaikan rytmejä ja pelimannimeininkiä letkeän koukukkaasti.
Linkki:
facebook.com/LossiTjaJuoksut
(Päivitetty 12.4.2014)