Fullsteam

Disco Ensemble on jo vuosia tiedetty yhdeksi maamme kovimmista live-bändeistä. Levytysrintamalla bändi on kuitenkin järkevästi säästellyt itseään, sillä niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, Viper Ethics on DE:n debyyttipitkäsoitto. Omakustanteiden, eepeiden ja parin Playgroundin kautta julkaistun sinkun jälkeen onkin todella makoisaa pureskella isompi annos bändiä kerrallaan. Millainen teos Viper Ethics sitten on? Ensimmäinen asia, johon levyssä kiinnittää huomiota on todella jykevä ja persuksille potkiva tuotanto. Uumajassa Magnus Lindbergin valvovan silmän alla nauhoitettu kiekko ei jätä mitään arvailujen varaan, vaan paahtaa sata lasissa koko neljänkymmenen minuutin kestonsa. Ei täytebiisejä, ei balladeja, ei mitään ylimääräistä.

Disco Ensemble ei kuitenkaan ole keksinyt pyörää uudelleen. Useammankin kuin kerran mieleen tulee emorokin Sgt. Pepper, eli At The Drive-Inin kolmen vuoden takaiseksi joutsenlauluksi jäänyt Relationship Of Command. Myös Fugazin ja Faith No Moren ohittaminen olisi tässä yhteydessä mahdotonta. Onneksi DE tiedostanee nämä vaikutteet vallan hyvin itsekin, eikä mistään suoranaisesta matkimisesta voi puhua. Vaikka levyn dynaamisuus onkin loistavaa luokkaa, karkaa mättömopo jätkien käsistä pari kertaa. In Neonin örinälaulu ja muutoin mainion Cynicin tuplabasarointi eivät tuo levylle lisää intensiteettiä, vaan pikemminkin rikkovat sen harkittua rakennetta. Loppupelissä näitä voi tosin pitää vain pieninä kauneusvirheinä.

Disco Ensemble on monella tavalla ihailtavan tinkimätön yhtye. Se on vuosien saatossa rakentanut soundinsa todella timmiin kuosiin, eikä vauhtia ole hiljentäneet edes nimen - ja miehistönvaihdokset. Circlen miehet olivat 90-luvun puolessavälissä oikeassa, kun varoittelivat että Porissa on kasvamassa erittäin varteenotettava tulokas nimeltä Disco. Ja kyseessä ei todellakaan ollut nykyään sillä nimellä tunnettu syntsapoppibändi…