Koljosen tiekiista: IIII k.a.a.k.k.o.

Ranka

Minkäs sille tekee: vuodet vierivät, äijät rumenevat ja punk lantraantuu hiljalleen Koljosen tiekiistan räimeessä, eikä siihen auta vaikka mitä tekisi. Toinen tapa tarkastella tapahtunutta on tietysti julistaa, että bändi on kehittynyt ja soundi muuttunut siinä samalla, kuten evoluutioteorioihin uskovien mielestä pitääkin tapahtua, mutta onko Motörhead muka muuttunut mihinkään viimeisen sukupolven aikana? Niin, sitä minäkin.

Pedaalia osataan painaa yhä iloisesti Ladan mattoon ja ihka oikeita koskettimia sekä naistaustalauluakin kaiken mäiskeen seassa tarjoava Mat-ka-ra-tok-si saattaa olla vilkaisu seuraavan vuosikymmenen tiekiistoihin. Asiallisen turpasaunan tarjoaa myös Silmä harittaa, joka puristetaan alle minuuttiin, kuten punkissa pitääkin. Ikävä kyllä ryhmä lähtee välittömästi onnistumisen jälkeen progeilemaan ja yli kahden minuutin mittainen Kiristäjä-Pirre aloittaa heikon vaiheen ja kaavamaiseksi sortuneen puristelun katkaisee lopulta vasta Heimoasu.

Moitin puolitoistavuotta sitten III-albumia liiasta epätasaisuudesta, mutta sekin taisi olla parempi kuin tällainen tasapaksuus, joka vie tuoreesta kiekosta lähes puolet susille. Lisää jallua kahvin sekaan, tai paluu juurille – tai sekä että, jos mahdollista, kiitos.