Rakka: Mykorritsan Valtakunta

Lumpeela Julkaisut

Kuulin Rakkaa ensi kertaa radion erikoisohjelmassa, jossa esitetty Citykettu-kappale kuulosti vanhahtavasti svengaavalla ja melodisella soinnillaan erehdyttävästi Dalindeolta. Jos leikkisän urun paikalla olisi rautalankakitara, ilkeämielisimmät voisivat syyttää tamperelaisia pääkaupunkilaisten suosion siivellä ratsastamisesta. Instrumentaalikappaleen aihepiirikin vielä sopi vertailuun, sillä citykettu Pirkanmaalta saattaa ajatuksena vaikuttaa urbaanin eksoottiselta, mutta sen sijaan Rakan albumin aihetta, Mykorritsan valtakuntaa, kukaan ei voi mieltää yhtä mediaseksikkääksi kuin Helsingin Kalliota.

Radiossa Citykettu piristi huolettomuudellaan, mutta levyllä se uhkaa jäädä muun materiaalin varjoon. Mykorritsan Valtakunta on paljon enemmän kuin hyväntuulista ja leikittelevää jammailua. Pinnalta se on ehkä naiivi ja helposti nautittava, mutta syvemmän tarkastelun jälkeen mielikuvitusmaailmasta löytyy myös uusia kerroksia, yllättävää ajatuksenjuoksua ja taituruutta.

Rakan musiikissa jazz, kansanmusiikki, blues ja monet muut genret kohtaavat uutta luoden, eivät vain eri palasia sinne tänne viskoen. Puhaltimet dramatisoivat tunnelmaa, kun taas urut ja haitari pitävät hauskaa tasapuolisesti komppaamalla, sooloilemalla sekä melodioita kuljettamalla. Instrumenttien roolit vaihtuvat lennossa pääosan esittäjästä sooloilijaa tukevaksi, ja vaikka jazz etenee välillä freen puolelle, kuulijan ei tarvitse tehdä liikaa töitä nauttiakseen. Näennäisestä kepeydestä huolimatta ilmassa leijuu jatkuvasti pieni jännite, jonka huomaa kunnolla vasta sen rikkoutuessa hieman yhdentekevän Walkin’ and Thinkin’ -vetäisyn takia.

Parhaiten yhtyeen avuja kuvaa Polkupyörällä Tunisiaan, joka velloo (tämä lehtimaailmassa usein täytesanana käytetty adjektiivi on nyt kerrankin osuvassa yhteydessä) polkemisen ajan turvallisesti paikoillaan, mutta muuttuu perille päästyään, vastustamattoman bassokuvion ja komppiurun avulla, puhtaaksi nautinnoksi. Rakka jättää politiikan muille ja kertoo vain Tunisian hyvistä puolista.

Mikä sitten on Mykorritsa? Wikipedian mukaan se on sienijuuri, joka on ”kasvin juuren ja sienen muodostama molemmille hyödyllinen kokonaisuus, symbioosi”. Rakka kuitenkin kuvailee sen valtakuntaa tarkemmin: nimikappaleen mukaan Mykorritsa on salaperäinen, jännittävä, kiinnostavia yksityiskohtia vilisevä ja luokseen kutsuva. Koko albumin perusteella se on lisäksi eläväinen, luonnonläheinen, syvällinen, mutta ei kuitenkaan pelottava. Siellä saa itkeä, muttei voi ahdistua. Siellä kukaan ei välitä trendeistä. Se saa ajatuksen kulkemaan ja nauttimaan elämästä kaikessa rauhassa.