Musta köksä: Jäinen appelsiini

RanRan

Noitalinnan juhlissa ei tasavallan presidentti ole läsnä - ja bileetkin järjestetään vain joka toinen vuosi. Parillisina auringonkierron numerosarjoina albumejaan julkaiseva Musta köksä löysi äänensä vuoden 2012 Ei se haittaa -levyllä. Kolmantena uunista ulos tuleva Jäinen appelsiini muovaa sen jo tavaramerkiksi.

Urkuharmonin vahvan läsnäolon ja lapsenmielisten laulujen yhdistelmän vuoksi (tai niiden ansiosta) Mustan köksän musiikista on käytetty nimitystä sirkusrokki. Vaikka edellisellä levyllä soittanut kvintetti on kutistunut trioksi, aiempaa pidempi vieraslista tuo soittoon ilmettä ja aivan uusia sävyjä. Meiningin rempseyden ja musiikin perusraaka-aineena toimivan minimalismin kohtauspisteessä syntyvä keitos jalostuukin tällä albumilla kirppusirkusrokiksi.

Perinteisen rokkitrion soitinarsenaalin (kitara, basso ja rummut) ympärillä kuullaan peräti neljää eri kosketinsoittajaa, haitaria, maniskaa, saksofonia, huuliharppua ja rumpuohjelmointia. Jälkimmäinen on vahvasti läsnä sydämellisessä Käpälässä, jonka äänimaailma on onnistunut uusi aluevaltaus orkesterille.

Takakantta tavaamalla saa hyvän käsityksen siitä maailmasta, jota Musta köksä tarjoaa: Pienet kalat, Lampilaulu, Kivikehä, Koivujen kieltä. Mutta luonnosta myös irtaudutaan (ja vieraannutaan), kun Kuluttavaa-biisissä laaditaan kotiin kaatopaikkaa ja kehrätään ylle plastiikkista koteloa: ostan sängyn, videotkin/deodorantin, hammastahnaa/muoviin käärin mummonikin/kädet keskenänsä kahnaa/toinen tahtoo omistaa/toinen tyhjää rakastaa.

Mutta onko albumilla Ei se haittaa -tasoista korvamatoa? Ehkä ei, mutta ei se haittaa. Deja-vu, Paskalauantai, Veri virtaa ja edellä mainittu Kuluttavaa pärjäävät omilla vahvuuksillaan. Ja samalla Jäinen appelsiini tarjoaa jotain mihin edelliset Musta köksä -levyt eivät täysin kyenneet: tasaista laatua. Bändin kyydissä ja maailmassa viihtyy nyt ensimmäistä kertaa koko albumin ajan.