Black Rebel Motorcycle Club: Take Them On, On Your Own

Virgin

BRMC:n omituisesti nimetyn kakkoslevyn saamaa vastaanottoa voi kuvata vähintäänkin kirjavaksi. Joidenkin mielestä bändi on malliesimerkki hyvältä näyttävältä, mutta tyhjyyttä täynnä olevalta aktista, jossa yhdistyvät kaikki parin viimeisimmän vuosikymmenen indierock-kliseet. Jotkut taas puhuvat BRMC:stä erittäin kunnioittavaan sävyyn ja onpahan trion molemmat pitkäsoitot nostettu muutamissa yhteyksissä jopa modernien mestariteosten joukkoon. Lopullinen totuus lienee jostain näiden välistä. Fakta on ainakin se, ettei bändillä ole (vielä) tarpeeksi laadukkaita biisejä; debyytin Red Eyes & Tears oli mainio osoitus yhtyeen kyvyistä, mutta siihen se sitten jäikin. Nyt kappaleiden taso nytkähtää puolta pykälää ylemmäs, mutta se punainen lanka tuntuu yhä olevan kateissa. Ha Ha High Babe kaltaiset turhat haahuilut eivät tätä etsintää helpota.

Ensi kosketukseni Take Them On, On Your Owniin oli masentava. En löytänyt levyltä yhtäkään positiivista säväriä aiheuttanutta kappaletta – lähinnä niiden hypnoottisesta ja junnaavasta fiiliksestä tuli heikottava olo. Tilanne parani kun tajuntaani iskivät Suddenly, In Like The Rose- ja Generation-biisit, vaikka ne olivatkin piilotettuna tukahduttavan äänimaton alle. Tämä täyteen ahdettu ja suttuinen soundi onkin selvästi BRMC:n heikoin kohta. Jos itse pääsisin bändiä tuottamaan, heivaisin kitaristi/laulaja Peter Hayesilta helvettiin kaikki fuzz/surina/särö/flanger-pedaalit ja kokeilisin vaihteeksi miltä vaikkapa puhdas chorus-kitara kuulostaa. Sekaan voisi sotkea hieman akustista (kuten kappaleessa And I’m Aching) ja lauluakin olisi kiva kuulla vaihteeksi ilman rankkaa efektointia. Rumpali Nick Jago saisi meikäläisen valvonnassa unohtaa jatkuvan junakompin ja korostaa selkeämmin perkussio-osastoa. Lisää vaihtelevuutta pojat, kuka haluaa kuunnella levyä joka kuulostaa lähinnä huonolta tripiltä?

Black Rebel Motorcycle Clubin toinen pitkäsoitto osoittaa valitettavasti että lupaava bändi on jäänyt polkemaan paikoilleen. Pidin levyä aluksi todellisena mahalaskuna, mutta pikku hiljaa se kiipi lähemmäs keskiarvoa. Toivottavasti BRMC:llä on reserveissä halua uudistua, sillä kolmas naula tähän samaan arkkuun olisi jo lähellä lopullista unhoitusta.