Convulse: Evil Prevails

Svart

Convulse kuuluu suomalaisen metallin kaanoniin, mutta ajan kuluessa ja ruumiinsa m�d�ntyess� se on my�s l�yt�nyt uutta ilmaisuvoimaa. P��lle vuosi sitten ilmestyneen EP:n j�ljilt� en j��nyt kaipaamaan muuta kuin lis�� biisej�, ja t�ss�h�n niit� on saanut jo tovin ja toisenkin narskutella ennen kuin ajatukset yhtyeest� asettuivat levyarvion muotoon, jota sin�, arvoisa lukija, juuri nyt tiirailet.

Yhtye kumartaa edelleen vanhakantaisen death metallin juurille sek� hyv�ss� ett� pahassa, mutta silkkaan nostalgiatrippiin Rami J�ms�n johtama, hiljattain trioksi kaventunut ryhm� ei ole tyytynyt. ��nimaailma on asianmukaisen brutaali, mutta selke� ja erotteleva. Juuso Nordlundin klassisella analogistudiolla on siis saatu talteen hienoa j�lke�, ja modernille, silotellulle ja hinkatulle metallille haistatellaan juuri sopivissa m��rin, ja juuri oikealla tavalla. Kasettiaikakauden suhinaestetiikka loistaa poissaolollaan, ja kaikessa raakuudessaankin b�ndi kuulostaa l�mpim�lt�. Raato ei toisin sanoen ole p��ssyt j��htym��n liiaksi.

Levylle p��tyneiss� kahdeksassa biisiss� kuuluu niinik��n perinteikkyys, mutta sellaisella vuosien viisastuttamalla tasolla. Laatu on hyvin tasaista, ja erilaisia tyylej� sotketaan rohkeasti kokonaisuuden hallinnan k�rsim�tt� � progeilevien akustisten osienkin kohdalla tuntuu silt�, ett� meneill��n on nimenomaan death metal-albumi. T�m�n vuoksi Evil Prevails on dynamiikaltaan varsin toimiva, sis�lt�en sopivassa suhteessa turpaanvetoa, melodioita ja �kkik��nn�ksi�. Esimerkiksi Days are Dark- ja Reborn in Chaos �biisikaksikon kuluessa kuulijaa retuutetaan doom-junttauksella, bassokuviota my�ten vuono-henkisell� r�pl�tyksell� sek� akustisella tunnelmoinnilla, josta l�hdet��n vanhan jenkkideathin maille odottamattoman saumattomasti. Eih�n t�ss� voi kuin virnuilla. Tai no, en tied� onko se oikea termi kuvailemaan sit� fiilist�, mik� levyn loppumetrien painajaisbensiinin levittelyst� j��.

Omap�isyydell� on silti hintansa. Jos Convulse onnistuukin yll�tt�m��n taidoillaan muovata perinteikk�ist� aineksista varsin s�v�ytt�v� ja virkist�v� paketti, on J�ms�n yhdell� vaihteella muristuilla vokaaleilla kuunteluel�myksen nautittavuutta nakertava vaikutus. Ajoittain tyyli sent��n vaihtuu pahaenteiseen mutinaan, ja toki nimikkoraitaa kaunistavat my�s naisvokaalit, mutta t�m�n osa-alueen kehitt�miseen ehk� silti tekisi mieli kiinnitt�� huomiota � varsinkin nyt, kun orkesteri painaa eteenp�in kolmihenkisen�. Mik�p�s nimitt�in sen hienompaa kuin voimatrio, joka kykenee rajoituksista huolimatta laventamaan ilmaisuaan!